Ahon Rautatie kertoo Matista ja Liisasta, jotka eräänä päivänä saavat kuulla rautatiestä. Ensin he eivät ole uskoa moista keksintöä todeksi, mutta lähtevät sitten itse katsomaan.
Kirja oli mielenkiintoinen, perussuomalainen tarina. Se on alunperin ilmestynyt vuonna 1884. Minä luin 37:nnen painoksen, eli kirja on myös ollut suosittu.
Ehdottomasti lukemisen arvoinen, ainakin yleissivistyksen vuoksi.
***
sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
lauantai 4. huhtikuuta 2009
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
Ensinnäkin taytyy sanoa, että Populäärimusiikkia Vittulajänkältä: Mikä nimi! Ihmisellä täytyy olla aika helvetin hyvä mielikuvitus kun keksii jotain tälläistä. Toisaalta nimi sitten (ainakin minun kohdallani) luo myös aika korkeat ennakko-odotukset itse romaanille.
Kirjan kertojana toimii Matti, joka kertoo satunnaisia liioiteltuja tarinoita omista nuoruusvuosistaan Lappalaiseen tyyliin. Kasvutarinat on kerrottu mielenkiintoisin ja yliluonnollisin vivahtein. Harmillista, kyllä vivahteet ovat sen tyylisiä, ettei idioottikaan uskoisi niitä todeksi.
Populäärimusiikkia Vittulajänkältä jäi aika mitäänsanomattomaksi. Kirjan perusteella en katsoisi kyllä elokuvaa. Loppu on kuitenkin kaunis ja jotenkin myös arvasin sen.
**
torstai 2. huhtikuuta 2009
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
Tämä oli yksi niistä kirjoista, jotka olin jo lukenut ennen tätä kirja-projektia. Mutta en siltikään muistanut melkein mitään kirjasta. Vaikka joskus pilasin ne kohdat muistamalla, että "Haa, sehän menee näin ja näin.." ja sitten oli jännitys pilalla.
Ihan hyvähän tuo kirja on. Ihan liian lyhyt vaan. :(
**
Ihan hyvähän tuo kirja on. Ihan liian lyhyt vaan. :(
**
keskiviikko 1. huhtikuuta 2009
61. Jostein Gaarder - Sofian maailma
Jos Idalla oli Anne Frankin päiväkirjasta kovat ennakkoluulot mun takia, niin Sofian maailmasta mulla oli aika samankaltaiset näkemykset. Ajattelin, että se on tuskaista ja vaikeaa teksitä, mutta loppujen lopuksi se olikin aika helppo.
Sofian maailma on romaanisen puolen ohella myös filosofian oppikirja, ja täytyy kyllä sanoa, että tämän opuksen perusteella en filosofiaa rupea lukiossa pakollista enemmän lukemaan. Okei, huijasin vähän ja hyppäsin suurimman osan tylsistä filosofian historiasta kertovien kohtien yli. Ne oli niiiiin tylsiä.
Perus tarina olikin sitten jo ihan siedettävä. Yhdessä vaiheessa kirjassa päästiin jopa siihen pisteeseen, että halusin jo kuumeisesti tietää mitä tapahtuu ja mikö on lopputulos.
Jos miettiin kirjan syvempä merkitystä, on se loogisesti titenkin filosofinen. Kirja tarjoaa mielenkiintoisen vastausvaihtoehdon olemassaolomme kysymykseen: mitäs jos olisimmekin kirjan henkilöitä?
Sofian maailma voi tarjota lukijalle uusia näkökantoja elämään ja filosofiaan. Jos filosofia kiinnostaa yhtään suositelen tätä kirjaa. Muuten ei kannata vaivautua.
*
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
Mitäköhän tästä nyt sanoisi..? Ennakkokäsitykseni tästä kirjasta oli melko huono. Oikeastaan ihan surkea. Veera oli lukenut tämän kirjan, muistaakseni se teki siitä joskus joidenkin meidän luokan poikien kanssa esitelmän, eikä tykännyt yhtään. Sehän ei edes suostu lukemaan tätä uudelleen.
Yllätyin hieman, kun aloitin lukemisen. Luulin, että se Anne Frank olisi asunut piilossa jossakin toooosi pienessä tilassa, mutta eipä sitte ollutkaan niin.
Melkein koko ajan kirja oli melko kuivaa, vaikka kieli oli yllättävän hyvää. Mietinkin usein kirjaa lukiessa, että kuinka monta kertaa se on käännetty ennen suomea. Joka päiväkirjamerkintä alkoi "Rakas Kitty", niin mietin, että varmaan on ensin käännetty ainakin englanniksi, ja siitä sitten suomeksi. Englannissahan ne kai alottaa kaikki kirjeet "Dear..."
Siinä lopputekstissäkin luki, että kirjasta oli otettu joitain kohtia pois. Minun mielestäni se ei ollut kauhean luotettavaa. Mietin myös sitä, että onkohan sitä päiväkirjaa sensuroitu paljon. En usko että 13-vuotias tyttö jossain 1940-luvulla kirjottaa niin elävää kieltä. Ihan varmasti on tarinaa väritetty.
Kirja ei kyllä sovi kaikille. Se on hyvä lukea, jos juutalaiset maailmansodan aikana kiinnostaa.
*½
Yllätyin hieman, kun aloitin lukemisen. Luulin, että se Anne Frank olisi asunut piilossa jossakin toooosi pienessä tilassa, mutta eipä sitte ollutkaan niin.
Melkein koko ajan kirja oli melko kuivaa, vaikka kieli oli yllättävän hyvää. Mietinkin usein kirjaa lukiessa, että kuinka monta kertaa se on käännetty ennen suomea. Joka päiväkirjamerkintä alkoi "Rakas Kitty", niin mietin, että varmaan on ensin käännetty ainakin englanniksi, ja siitä sitten suomeksi. Englannissahan ne kai alottaa kaikki kirjeet "Dear..."
Siinä lopputekstissäkin luki, että kirjasta oli otettu joitain kohtia pois. Minun mielestäni se ei ollut kauhean luotettavaa. Mietin myös sitä, että onkohan sitä päiväkirjaa sensuroitu paljon. En usko että 13-vuotias tyttö jossain 1940-luvulla kirjottaa niin elävää kieltä. Ihan varmasti on tarinaa väritetty.
Kirja ei kyllä sovi kaikille. Se on hyvä lukea, jos juutalaiset maailmansodan aikana kiinnostaa.
*½
tiistai 31. maaliskuuta 2009
100. Jan Guillou - Pahuus
Jan Guilloun Pahuus oli alussa harvinaisen vastenmielinen. Kirjan alussa ruotsalainen Erik on 14-vuotias ja väkivallan kierteessä. Kotona sadistinen isä hakkaa päivittän milloin milläkin harjanvarrella ja koulussa Erik on jengin pomo ja joutuu usein tappeluun. Lopulta Erik potkaistaan ulos Oppikoulusta ja äiti lähettää hänet sisäoppilaitokseen. Uudessa koulussa Erik päättää kääntää uuden lehden elämässään, ja päättää olla tappelematta. Hän ystävystyy huonetoverinsa Pierren kanssa, ja kaikki uudessa koulussa näytää olevan liian hyvää ollakseen totta. Sitten sisäoppilatoksesta paljastuu pelottava puoli kun Erik joutuu kammottavan simputuksen kohteeksi, ja väkivallan kierre jatkuu jatkumistaan...
Alussa kirja oli aivan kamala. OIli hirveää lukea kun Erikin isä hakkasi poikaansa. Sitten sävy muuttui ja kirjaa oli jotenkin mukavampi ja helpompi lukea. Jossain kohdissa kirja oli aika kuiva ja tylsä, mutta sitten se aina parani loppua lohden. Fiilis lukemisen edetessä meni kuin aaltoliike: välillä lukeminen oli niin tahmaista kuin olla ja voi ja välillä oli ihna mukavaakin.
Mietin tässä äsken, että miksi kirja oli helpompi lukea sen jälkeen kun päähenkilö lähti sisäoppilaitokseen. Ehkä se johtui siitä, että kestin paremmin lukea väkivaltaisuuksia poikien välillä kin sitä kuinka isä hakkaa poikaansa.
Kirjan takakannessa lukee, että Pahuus on Jan Guilloun omaelämänkerrallinen teos. Toivon todella, että Guillou ei ole joutunut nuoruudessaan kokemaan tuollaista. Joka tapauksessa kirja oli ihan ok, ei mitenkään eirityisen sykähdyttävä muuten kuin alun vastenmielisyyden takia.
** ½
maanantai 30. maaliskuuta 2009
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
Runot ei oikein sytytä mua. Muutama oli ihan hyvä, mutta en mä oo oikein mikkän runo tyttö. Lempparini oli ehkä Vanha Vesirotta. Se oli myös yks sellanen, jonka tunnistin lapsuudesta. Äiti on vissiin joskus sillon kun mä oon ollu pieni niin lukenu Tiitiäisen satupuuta mulle, koska tunnistin aika selvästi osan näistä. Näistä on luettu mulle just sillain niinku tavallaan iltasaduks, pieniä lorupätkiä, että nukahtaa.
Tää on varmaan tarkotettu just sillain pikkulapsille, että vanhemmat lukee näitä runoja iltasaduks. Ehkä ei tällä tavalla 15-vuotiaana kauheesti varmaan tajua, mutta eipä se haittaa tulipahan luettua.
*
sunnuntai 29. maaliskuuta 2009
Aluksi
No ajattelimpa nyt kirjoittaa tänne jotain TOSI tärkeetä ja viisasta.
Tää on tosiaan ehkä paras idea mikä ollaan Idan kanssa ikinä saatu. Yleensä meillä on kauheen huonto jutut ja ideat, mutta tää on kyllä täthän mennessä ainakin tuntunut ihan sairaan hyvältä. Yleisesti tekstiä voi tulla kirjoista aika laidasta laitaan sellasia pitkiä läpinöitä, joita yleensä selittäisin Idalle suu vaahdossa ja sitten luultavasti tulee sellasia mitäänsanomattomia pätkiä mitäänsanomattomista kirjoista. Tosiaan 14 oon jonoista lukenu ja kaikki meinaan lukea uudelleen. Paitsi Anne Frankin päiväkirjan. Se oli yksinkertaisesti niin huo, tylsä ja turhauttava, että en ole niin masokistinen, että enää avaisin kyseistä opusta. Idalle suon kyllä sen ilon ja odotan innolla mitä mieltä se on.
On mullakin jo ensimmäinen kirja aloitettuna, tuo number sata, eli Pahuus. Täh mennessä se ei vaan ole ollut kovin mielenkiintoinen, mutta olishan se aika tyhmä jos lukis kaikki hyvät kirjat ensin.
Tää on tosiaan ehkä paras idea mikä ollaan Idan kanssa ikinä saatu. Yleensä meillä on kauheen huonto jutut ja ideat, mutta tää on kyllä täthän mennessä ainakin tuntunut ihan sairaan hyvältä. Yleisesti tekstiä voi tulla kirjoista aika laidasta laitaan sellasia pitkiä läpinöitä, joita yleensä selittäisin Idalle suu vaahdossa ja sitten luultavasti tulee sellasia mitäänsanomattomia pätkiä mitäänsanomattomista kirjoista. Tosiaan 14 oon jonoista lukenu ja kaikki meinaan lukea uudelleen. Paitsi Anne Frankin päiväkirjan. Se oli yksinkertaisesti niin huo, tylsä ja turhauttava, että en ole niin masokistinen, että enää avaisin kyseistä opusta. Idalle suon kyllä sen ilon ja odotan innolla mitä mieltä se on.
On mullakin jo ensimmäinen kirja aloitettuna, tuo number sata, eli Pahuus. Täh mennessä se ei vaan ole ollut kovin mielenkiintoinen, mutta olishan se aika tyhmä jos lukis kaikki hyvät kirjat ensin.
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
Mielenkiintoinen lukukokemus, ehdottomasti. Ensimmäiset 200 sivua mulla oli koko ajan semmoinen ''tapahtuukohan tässä ikinä mitään'' fiilis, mutta sitten tuli se kohta. Nojauduin eteenpäin, henkäisin innosta. Koko loppukirja menikin sitten hetkessä. Viimeiset ~100 sivua oli kyllä aika turhaa löpinää, mutta oli se loppukin silti luettava.
Kirja loppui oudosti. Tavallaan henkäisi ilosta, mutta sitten jäi semmoinen epäilyksen maku suuhun, että mitäköhän seuraavaksi. Varmaan pakko lainata Veeralta se toinen osa.
Kirjassa oli kaksi päähenkilöä, joiden näkökulmasta kirjaa kirjoitettiin. Lisbeth Salander ja Mikael Blonkvist. Lisbeth oli kyllä aikas helkkarin mielenkiintoinen henkilö. Se oli sanalla sanottuna outo. Se oli potkaistu peruskoulusta, hiljainen, muttei hiljainen ja sillä kyti sisällään viha yhteiskuntaa vastaan. Se pelkäsi viranomaisia. Sen ulkonäön kuvauksesta tuli mieleen joku vanha katunisti. Se oli kuintekin lahjakas tietokoneiden kanssa ja muutenkin todella älykäs.
Mikael Blonkvist oli melko tavis. Ainakin Lisbethin rinnalla. Se oli taloustoimittaja, joka paljasti rikollisia. Kirjan alussa se määrättiin parin kuukauden vankeuteen, koska se oli paljastanut vääriä tietoja. Mutta ne väärät tiedot oli vahinko, Mikael oli oikeasti tavallaan syytön.
Henrik Vanger palkkasi Mikaelin tutkimaan Harriet Vangerin murhaa. Harriet oli kadonnut mystisesti vuonna 1966, varmaan 50 vuotta sitten. Mikael sai tutkimuksiinsa myös mukaansa Lisbeth Salanderin ja tapaus kävi mielenkiintoiseksi...
Kirja oli kyllä positiivinen yllätys. Veera suositteli mulle tätä kirjaa, ja odotin siltä paljon. Petyin kuitenkin alussa, koska tuo ''käynnistyi'' niin hitaasti. Muuten kirja oli kyllä kirjotettu loistavasti. Kuvailut oli aitoja, ja niistä sai hyvin kiinni. Ja vaikka kirjassa esiintyi tosi paljon ihmisiä, niin ei silti mennyt sekaisin, että kukakohan toi oli.
Kirja piti kyllä tiukasti otteessaan, kuhan vaan alkoi ensin tapahtumaan. Sitten koko ajan itekkin yritti arvata, että mitäköhän seuraavaksi. Mie kyllä harmikseni arvailin väärin aika paljon. :)
****½
Kirja loppui oudosti. Tavallaan henkäisi ilosta, mutta sitten jäi semmoinen epäilyksen maku suuhun, että mitäköhän seuraavaksi. Varmaan pakko lainata Veeralta se toinen osa.
Kirjassa oli kaksi päähenkilöä, joiden näkökulmasta kirjaa kirjoitettiin. Lisbeth Salander ja Mikael Blonkvist. Lisbeth oli kyllä aikas helkkarin mielenkiintoinen henkilö. Se oli sanalla sanottuna outo. Se oli potkaistu peruskoulusta, hiljainen, muttei hiljainen ja sillä kyti sisällään viha yhteiskuntaa vastaan. Se pelkäsi viranomaisia. Sen ulkonäön kuvauksesta tuli mieleen joku vanha katunisti. Se oli kuintekin lahjakas tietokoneiden kanssa ja muutenkin todella älykäs.
Mikael Blonkvist oli melko tavis. Ainakin Lisbethin rinnalla. Se oli taloustoimittaja, joka paljasti rikollisia. Kirjan alussa se määrättiin parin kuukauden vankeuteen, koska se oli paljastanut vääriä tietoja. Mutta ne väärät tiedot oli vahinko, Mikael oli oikeasti tavallaan syytön.
Henrik Vanger palkkasi Mikaelin tutkimaan Harriet Vangerin murhaa. Harriet oli kadonnut mystisesti vuonna 1966, varmaan 50 vuotta sitten. Mikael sai tutkimuksiinsa myös mukaansa Lisbeth Salanderin ja tapaus kävi mielenkiintoiseksi...
Kirja oli kyllä positiivinen yllätys. Veera suositteli mulle tätä kirjaa, ja odotin siltä paljon. Petyin kuitenkin alussa, koska tuo ''käynnistyi'' niin hitaasti. Muuten kirja oli kyllä kirjotettu loistavasti. Kuvailut oli aitoja, ja niistä sai hyvin kiinni. Ja vaikka kirjassa esiintyi tosi paljon ihmisiä, niin ei silti mennyt sekaisin, että kukakohan toi oli.
Kirja piti kyllä tiukasti otteessaan, kuhan vaan alkoi ensin tapahtumaan. Sitten koko ajan itekkin yritti arvata, että mitäköhän seuraavaksi. Mie kyllä harmikseni arvailin väärin aika paljon. :)
****½
torstai 26. maaliskuuta 2009
Kaikki 100
Tänään Keski-suomalaisessa oli juttu, jossa kerrottiin, että mitkä sata kirjaa pitää lukea ennen kuolemaa. Minä ja Veera sitten päätettiin alkaa lukemaan näitä kirjoja. Meinattiin sitten blogin muodossa ilmaista ajatuksiamme näistä kirjoista ja muutenkin pitää kasassa tää urakka.
Ollaan kummatkin luettu jonkun verran noita kirjoja jo. Mie oon lukenut niistä 20 ja Veera 14. Meinataan silti lukea jo kaikki luetut kirjat uudestaan.
Ulkoasu tulee vielä muuttumaan.
Tässä nämä kirjat
- Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen
- J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta
- Väinö Linna - Tuntematon sotilas
- Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä
- Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3
- Agatha Christie - Eikä yksikään pelastunut
- Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
- Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
- Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille
- Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli
- Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi
- J.K. Rowling - Harry Potter -sarja
- Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
- George Orwell - Vuonna 1984
- Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija
- Elias Lönnrot - Kalevala
- Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
- Sofi Oksanen - Puhdistus
- Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu
- Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
- Richard Bach - Lokki Joonatan
- Umberto Eco - Ruusun nimi
- Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
- J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III
- Dan Brown - Da Vinci -koodi
- Enid Blyton - Viisikko-sarja
- Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase
- Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
- Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja
- John Irving - Garpin maailma
- Louisa May Alcott - Pikku naisia
- Victor Hugo - Kurjat
- C.S. Lewis - Narnian tarinat
- A.A. Milne - Nalle Puh
- Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon
- Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia
- Emily Bronte - Humiseva harju
- William Golding - Kärpästen herra
- Juhani Aho - Rautatie
- Leo Tolstoi - Anna Karenina
- Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
- Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001
- J.D. Salinger - Siepari ruispellossa
- Charlotte Bronte - Kotiopettajattaren romaani
- Kurt Vonnegut - Teurastamo 5
- Isaac Asimov - Säätiö
- Aapeli - Pikku Pietarin piha
- Leo Tolstoi - Sota ja rauha
- Mauri Kunnas- Koiramäen talossa
- Margaret Mitchell - Tuulen viemää
- Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
- Albert Camus - Sivullinen
- Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
- Hergé - Tintti-sarja
- Miquel Cervantes - Don Quijote
- Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
- Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut
- Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
- Herman Hesse - Lasihelmipeli
- Günther Grass - Peltirumpu
- Jostein Gaarder - Sofian maailma
- Leon Uris - Exodus
- Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö
- Ilmari Kianto - Punainen viiva
- Franz Kafka - Oikeusjuttu
- Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
- Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa
- John Steinbeck - Eedenistä itään
- Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
- Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
- Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä
- Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
- Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
- Giovanni Boccaccio - Decamerone
- Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva
- Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
- Homeros - Odysseia
- Peter Hoeg - Lumen taju
- Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
- William Shakespeare - Hamlett, Tanskan prinssi
- Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
- Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
- Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
- Thomas Harris - Uhrilampaat
- Raymond Chandler - Syvä uni
- Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
- Deborah Spungen - Nancy
- Stephen King - Hohto
- Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
- Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
- Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
- Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
- Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
- Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
- Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja
- Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
- Veijo Meri - Manillaköysi
- Maria Jotuni - Huojuva talo
- Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
- Jan Guillou - Pahuus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)