maanantai 30. marraskuuta 2020

Bill Bryson - Lyhyt historia lähes kaikesta

 Siitä on jo muutama hetki, kun sain tämän tiiliskiven kuunneltua, mutta mun on pitänyt vähän reflektoida, jotta saan tästä tekstiä ulos. Kuuntelin tätä kirjaa usein kävellessäni ajotunneille. Ajokorttini on nyt kaksi kuukautta ja pari päivää vanha, joten se kertonee siitä, että tähän kirjaan meni aikaa. Teos on pitkä, mutta se vei aikaa ennenkaikkea sen takia, että se on todella tiivis ja täynnä tietoa. Monesti kuunteluissa piti pitää taukoja, jotta kerkesi hetken miettimään ja sisäistämään kaikkea sitä tietoa, jota kirja tarjoili.

Bill Brysonin Lyhyt historia lähes kaikesta on nimensä mukaisesti lyhyt historia lähes kaikesta. Siis oikeasti. Kirjassa käydään läpi mm. fysiikan, kemian, biologian ja ihmisen historiaa. Isot yläkategoriat on pilkottu pienempiin, ja mielestäni mielenkiintoisimpia asioita kirjassa oli ehdottomasti säieteoria ja biologian eri osa-alueet. Kirja on kirjoitettu 2003, joten osittain tieto on varmastikin vanhentunutta. Toisaalta tämän pohjatla on hyvä lähteä päivittämään niitä tietoja, jotka todella kiinnostavat, onpahan ainakin hakusanoja, joilla hakea.

Kirjan esipuheessa Bryson kertoo lapsen aina janonneensa lisää tietoa ja turhautuneensa koulussa siihen, kun aina sanottiin, että "opitte tämän sitten myöhemmin" tai "tämä on liian syvällistä tietoa, jotta voisitte vielä ymmärtää sitä". Samaistun! Muistan koulussa, kun opettelimme murtolukuja ja niitä piti aina supistaa. Jossain kohtaa aloin supistamaan murtolukuja murtoluvuiksi, johon opettaja totesi, ettei niin saa tehdä. Hyväntahtoisesti toki, mutta ei hän koskaan oikein selittänyt, että miksi ei saa. Minusta se oli kauhean loogista, mutta se oli kiellettyä. 

Kirja on kirjoitettu paikoin humoristiseen sävyyn, ja esimerkiksi luusodat oli mielestäni todella huvittavasti kirjoitettu. Samalla, kun äijät on tehneet ihan valtavasti arkeologisia löytyjä, niin ne on suurinpiirtein hakanneet toisiaan lapioilla siellä kaivauksilla, koska kisa suurimmista löydöistä näiden arkeologi-äijien välillä on ollut niin kiivas. Ihmisten hölmöilystä kerrottiin myös hauskasti, kun pureuduttiin taksonomiaan. Musta on jotenkin todella ihanaa, että jengi tappelee siitä, onko joku eliö enemmän kasvi, kuin eläin. 

Tässä kirjassa ei juurikaan tosin sitä sellaista historiaa, jota koulussa opetettiin, vaan tämä kirja on enimmäkseen luonnontieteiden historiaa. Toki näitä aiheita käsiteltäessä on väkisinkin sivuttava historiallisia tapahtumia, mutta kuninkaat ja sodat öljystä eivät ole tässä kirjassa juurikaan esillä (joo, en oo koskaan ollut kouluhistorian ylin ystävä). 

Tämä kirja tuotti minulle paljon iloa ja oivalluksia, tekisi melkein mieli kuunnella tämä heti uudestaan.

torstai 5. marraskuuta 2020

Kirjamessut ja pientä pohdintaa true crimesta

 Kirjamessuista on kohta kaksi viikkoa ja tallenteet katoavat näkyvistä. Katselen tässä loppuja haastatteluita, niitä mitä en kerennyt suorana katsomaan, tai jotka menivät ohi jonkin toisen mielenkiintoisen haastattelun sattuessa päällekkäin. Tämä onkin varmaan ensimmäinen hyvä puoli, joka tulee mieleen, kun miettii verkkomessujen etua verrattuna livenä paikan päälle koettaviin messuihin. On ollut upeaa nautiskella messujen annista kotona kahvikupin, kissan ja koiran kanssa. 

En ole koskaan aiemmin osallistunut kirjamessuille. Sosiaaliset tilanteet on joskus mulle aika haastavia ja messuilla oleva ihmistungos pelottaa. Olinkin siis aivan täpinöissäni, kun Aula & Co tarjosi minulle lippua ja pääsyä verkkomessuille. Kiitos vielä, tämä on ollut todella mielenkiintoista!

Tajusin tässä haastatteluja katsoessani ja twitterissä keskustellessani, että olen todella kaivannut tällaista sisältöä mun elämään. On ihana katsoa, kun kirjailijat puhuvat kirjoistaan, avaavat näkökulmiaan ja todella antavat itsestään jotain. Haastattelijoiden kysymyksiä on ollut ilo kuunnella, niistä selviää minkälaisia asioita muut ihmiset miettivät. 

Tänä vuonna messujen teemana oli tulevaisuus, joka näkyikin monessa haastattelussa. Keskusteluissa on puhuttu paljon teknologiasta ja sen tuomista uhista ja mahdollisuuksista. Toisaalta keskusteluissa on ollut myös mukana vihapuhe, solvaukset ja tiedon tulevaisuus. Esimerkiksi koronan aiheuttamaa ahdistusta on myös käsitelty ja pohdittu toivoa ja elämästä selviytymistä. Yksi rankimpia haastatteluja, joita katsoin, oli Vahvaksi rikotut -tekijöiden haastattelu. Kirjassa kerrotaan naisista, jotka ovat joutuneet seksuaalisen väkivallan uhreiksi ja painotetaan nimenomaan näistä traumoista selviämistä ja sitä, mihin kaikkeen ja miten laajasti tällainen tapahtuma vaikuttaa elämään. Vaikka minun tekisi hirveästi mieli lukea tuo kirja, en usko että pystyn, jo haastattelu toi kyyneleet silmiin. Naisiin kohdistuvasta väkivallasta puhui myös Mercedes Bentso, jonka kirjat odottelevat bookbeatissa sitä hetkeä, kun on vähän vahvempi mieli. 

Mun tekis mieli puhua jotain True crimesta. Kuuntelin niitä podcasteja aikoinaan paljon ja nyttemmin se on vähentynyt. Kirjamessuilla oli Late Johanssonin haastattelu, jolta on juuri ilmestynyt kirja. Mä oon lueskellut noita rikollisten kirjoja jonkun verran, ja vaikka mä pystyn ymmärtämään, että rikollisen elämä on rankkaa ja perseestä ja siihen liittyy paljon mielenterveysongelmia ja muuta, niin jotenkin mua vähän pohdituttaa, että miten oikein on kuluttaa true crimea. Varsinkin, kun true crime pyörii paljon rikollisten ympärillä. Heitä nostetaan jollekin ihme jalustalle ja suitsutetaan, siinä missä uhrit jää paitsioon. Mä luin yhden rikollisen kirjan kuukausia sitten, ja se aiheutti tän pohdinnan, joka on edelleen vähän kesken. Siitä kirjasta en aio kirjottaa mitään, sillä mun mielestä semmonen kirja, jossa todetaan, että "ei sillä oo mitään välii et oon tehnyt henkirikoksia" ja hehkutetaan piripäissään sekoilua, ei ansaitse lukukertoja. Toisaalta joo, mutta ei. 

Messuilla on ollut myös jonkin verran erilaisia taiteilijoiden tarinoita esillä, yhtenä mieleenpainuvimmista mainittakoon Mikko Alatalon haastattelu, jossa puhuttiin paljon myös Juicesta. Tämä oli todella mielenkiintoinen haastattelu, ja alkoi vähän jopa hävettämään, miten vähän olenkaan Alatalosta tiennyt. Nyt olenkin yrittänyt tutustua Alatalon musiikkiin, mutta se ylenpalttinen positiivisuus on kyllä melko vaikeaa ottaa vastaan. Kari Tapiosta kertovan kirjan haastattelu on kyllä vielä pakko katsoa! 

Kirjamessut on siis olleet minulle todella positiivinen kokemus ja aion ensi vuonnakin osallistua, ainakin jos pääsen verkon kautta niitä seuraamaan. Ihmismassaan en uskalla lupautua lähtemään, mutta vuoden päästä tilanne voi jo olla eri.