keskiviikko 28. elokuuta 2013

Listan ulkopuolelta: Johanna Sinisalo - Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita

Ja taas on tovi vierähtänyt siitä, kun Ida-täti on jaksanut mitään lueskella. Nytpä on puitteetkin muuttuneet. Olen nimittäin tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla asunnottomana. Hehe. Päätin vähän repäistä, kun keski-Suomessa ei työtä eikä koulua näkynyt, niin piti sitten ottaa askel parempaan. Kai. Pakkasin karvamukelot, kirjat ja koneen ja lähdin tänne etelään sukulaisten nurkkiin etsimään asuntoa ja töitä. Huomenna on taas yksi työhaastattelu, jänskää!

Vaan onpa tässä niin paljon tapahtunutkin, että tuntuipa mukavalta hypätä Sinisalon novellien pariin. Muistin aikaisemmin lukemastani Sinisalon kirjasta vain sen, että olin joissakin kohdin hyvin hämmentynyt.

Esipuheessaan Sinisalo kertoi, että lukijoiden pyynnöstä hän oli päättänyt kasata vanhoja novellejaan kansiin. Osa oli tehty jotain tiettyä tarkoitusta tai julkaisua varten ja yksi oli tehty nimenomaan tätä kokoelmaa ajatellen. Novelleilla ei ollut mitään selkeää yhteistä teemaa tai aihetta. Oikein kaivamalla voisi ehkä sanoa, että teemana on ihmisen tietämättömyys. Toisaalta taas kyse on fantasianovelleista, ja fantasiahan usein rakentuu johonkin semmoiseen, joka on tälle ihmissukupolvelle tuntematon tai tietämätön asia/ilmiö.

Novellit ovat mielestäni todella kiehtova kirjallisuuden laji. Ne ovat usein moniulotteisia, eikä niistä saa kaikkea ehkä kerralla irti. Siksi tuntuukin tyhmältä arvostella osaa kirjasta ehkä tylystikin, mutta no... katsotaan jos lukisin tämän joskus uudelleen, ehkä mielipiteet muuttuvat.

Joka tapauksessa mielestäni kirja oli täynnä loistavia fantasiatarinoita. Etenkin Kädettömät kuninkaat teki minuun vaikutuksen. Sen abstraktiivisuus oli häikäisevää. Pidin erityisesti siitä, miten lukijalle jäi vähän epäselvyyksiä, vaikka kuitenkin tärkein salaisuus paljastettiin. Novelli jäi tavallaan elämään minun päässäni, ja se on mielestäni hyvän tekstin merkki.

Toisesta ääripäästä oli mielestäni novelli Baby doll. Se tuntui todella väkisin väännetyltä ja vaisulta. Se oli täynnä kliseitä ja muuta. Mutta toisaalta se olikin kirjaa varten kirjoitettu, sille on varmasti ollut todella tiukka aikataulu ja muuta. Näin hyvässä kokoelmassa yksi huono ei haittaa, mutta olisihan sen voinut jättää poiskin.

Kaiken kaikkiaan suosittelen! Sinisalo kirjoittaa terävästi ja niiin, että tarinat tempaavat mukaansa.

torstai 22. elokuuta 2013

Listan ulkopuolelta: F. Scott Fitzgerald - The Great Gatsby-Kultahattu

No nyt vihdoin sitä juttua Gatsbystä. Fitzgeraldin kertoo 1920-luvun Amerikasta ja rikkaista ja levottomista nuorista aikuisista, tuon ajan seurapiirijulkkiksista, joilla on aikaa juhlia ja järjestää juhlia ja kutsuja. Vaikka kirjan "päähenkilö" on Jay Gatsby, kertojana toimii kuitenkin nuori Nick Carraway, joka muuttaa itärannikolle luodakseen uraa rahoitusmaailmassa. Hän vuokraa pienen huvilan, jonka naapurina on mysteerinen mies, Jay Gatsby. Gatsby on jonkinlainen julkkis itärannikon pienissä piireissä, sillä hän järjestää usein suuria ja hulppeita juhlia massiivisessa kartanossaan. Kukaan ei kuitenkaan tunnu tuntevan tai edes nähneen Gatsbyä sen paremmin. Gatsby kuitenkin ottaa uuden naapurinsa siipiensä suojaa, ja pikkuhiljaa Nick tutustuu salaperäiseen mieheen paremmin. Käy ilmi, että Gatsbyn ylellisen elämäntyylin takana on nainen: kaunis ja rikas Daisy Buchanan, joka elää suuressa huvilassa vastarannalla, ja on naimisissa toisen miehen kanssa. 

Tätä tosiaan kaverit lukivat viime keväänä koulussa samalla kun itse luin maailman typerintä kirjaa. He kehuivat tätä kovasti ja ehkä sen takia odotinkin tältä jotakin suurta. Vaikka The Great Gatsby on hyvä, ja viihdyttävä kirja ja juonellisestikin kiinnostava, olin ehkä vähän pettynyt. Kai odotin jotakin ihmeellistä. Jännä muuten, ettei Gatsby ole tällä meidän sadan kirjan listalla. Se on kuitenkin aika suurikin klassikko, ainakin lammikon toisella puolen. Ei sitten ilmeisesti ole kuitenkaan saavuttanut niin suurta mainetta Suomen puolella, että olisi listalle selvinnyt. 


maanantai 5. elokuuta 2013

Long time no see...

Jaa, blogia on viimeksi päivitetty toukokuussa. Ja mikäs vuoden aika nyt on? No syksy. Elokuu pukkaa päälle ja kesä alkaa olla ohi. Tässä vaiheessa joku näsäviisas voisi kysyä, että mitä tapahtui sille aikomukselle lukea kesällä paljon kirjoja ja päivitellä blogia? Noh, aloitetaampa sitten pitkä ja tuskainen selittely...

Koska totuushan on se, näin 20-vuotiaana opiskelijana oli pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä ensimmäistä kertaa kesätöihin! Siinäpä se aika sitten vierähtikin mansikoita myydessä. Vasta oli toukokuu ja vakaa aikomus lukea ja lenkkeillä koko kesä, mutta niin se vaan on elokuu ja molemmat on jääneet vähän retuperälle. Ja vaikka työt on tältä kesältä ohi, koulun alku häämöttää jo uhkaavana horisontissa... Pääsin tosiaan Jyväskylän ammattikorkeakouluun International Business -linjalle opiskelemaan kevään yhteishaussa, ja vaikka kuinka iloinen olenkin opiskelupaikastani, aina se loman loppuminen ja koulun alkaminen vaan ahdistaa samalla tavalla. 

Mutta ihan nollille ei kirjasaldossa tänä kesänä ole onneksi jääty. Heti kesän alkuun luin F. Scott Fitzgeraldin The Great Gatsbyn eli Kultahatun. Blogipostaus kyseisestä opuksesta on ollut tulossa jo pidemmän aikaa, mutta jotenkin se on vaan jäänyt... Ehkä nyt otan itseäni niskasta kiinni ja kirjoitan sen loppun. Gatsbyn jälkeen jatkoin (jälleen kerran) listalta löytyvää Sotamies Svejkiä. Tarinahan tässä taustalla on se, että olen muutamaan kertaan sitä aiemminkin yrittänyt jatkaa siitä mihin se edellisellä yrityskerralla jäi, mutta aina se vaan jää kesken ja palautuu kirjastoon odottamaan inspiraatiota. Jotenkin se vaan on niin tylsä ja puiseva, ettei jaksa kiinnostaa sitten mitenkään. Ehkä kohta taas yritän uudelleen. 

Keksittyäni, että lukemisesta ei todellakaan tule yhtään mitään jos en löydä kirjaa joka oikeasti veisi mukanaan, käännyin vanhan suosikkini Tuija Lehtisen puoleen. Vaikka olen suurimman osan hänen kirjoistaan lukenut useampaan kertaan, aina ne jaksavat viehättää ja viedä mukanaan. Mallitoimisto Pandoran ja Lumiruusun luin molemmat muutamassa päivässä. Löysimpä kirjastosta yhden sellaisenkin, jota en ollut aiemmin lukenut, nimeltään Tuhansien aamujen talo, joka on Lehtisen uudempaa tuotantoa. Vaikka armeija-aika onkin meidän perheessä aika ajankohtainen asia tällä hetkellä, en tuntenut juoneen samanlaista vetoa kuin aiempiin kirjoihin. 

Tällä hetkellä luvun alla on John Irvingin Välisarjan avioliitto, joka ei ainakaan vielä ole osoittautunut miksikään mestariteokseksi. Seuraavana vuorossa voisi olla hyllyssä odottavat Tuomas Kyrön Benjamin Kivi, Irvingin uusin In One Person tai se surullisen kuuluisa Sotamies Svejk. Eiköhän tämä luku - ja kirjoitus innostus tästä palaa kun pääsen taas normaalin syksyarkeen kiinni!