8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja

Mitäköhän tästä nyt sanoisi..? Ennakkokäsitykseni tästä kirjasta oli melko huono. Oikeastaan ihan surkea. Veera oli lukenut tämän kirjan, muistaakseni se teki siitä joskus joidenkin meidän luokan poikien kanssa esitelmän, eikä tykännyt yhtään. Sehän ei edes suostu lukemaan tätä uudelleen.

Yllätyin hieman, kun aloitin lukemisen. Luulin, että se Anne Frank olisi asunut piilossa jossakin toooosi pienessä tilassa, mutta eipä sitte ollutkaan niin.

Melkein koko ajan kirja oli melko kuivaa, vaikka kieli oli yllättävän hyvää. Mietinkin usein kirjaa lukiessa, että kuinka monta kertaa se on käännetty ennen suomea. Joka päiväkirjamerkintä alkoi "Rakas Kitty", niin mietin, että varmaan on ensin käännetty ainakin englanniksi, ja siitä sitten suomeksi. Englannissahan ne kai alottaa kaikki kirjeet "Dear..."

Siinä lopputekstissäkin luki, että kirjasta oli otettu joitain kohtia pois. Minun mielestäni se ei ollut kauhean luotettavaa. Mietin myös sitä, että onkohan sitä päiväkirjaa sensuroitu paljon. En usko että 13-vuotias tyttö jossain 1940-luvulla kirjottaa niin elävää kieltä. Ihan varmasti on tarinaa väritetty.

Kirja ei kyllä sovi kaikille. Se on hyvä lukea, jos juutalaiset maailmansodan aikana kiinnostaa.

*½

Aluksi

No ajattelimpa nyt kirjoittaa tänne jotain TOSI tärkeetä ja viisasta.

Tää on tosiaan ehkä paras idea mikä ollaan Idan kanssa ikinä saatu. Yleensä meillä on kauheen huonto jutut ja ideat, mutta tää on kyllä täthän mennessä ainakin tuntunut ihan sairaan hyvältä. Yleisesti tekstiä voi tulla kirjoista aika laidasta laitaan sellasia pitkiä läpinöitä, joita yleensä selittäisin Idalle suu vaahdossa ja sitten luultavasti tulee sellasia mitäänsanomattomia pätkiä mitäänsanomattomista kirjoista. Tosiaan 14 oon jonoista lukenu ja kaikki meinaan lukea uudelleen. Paitsi Anne Frankin päiväkirjan. Se oli yksinkertaisesti niin huo, tylsä ja turhauttava, että en ole niin masokistinen, että enää avaisin kyseistä opusta. Idalle suon kyllä sen ilon ja odotan innolla mitä mieltä se on.

On mullakin jo ensimmäinen kirja aloitettuna, tuo number sata, eli Pahuus. Täh mennessä se ei vaan ole ollut kovin mielenkiintoinen, mutta olishan se aika tyhmä jos lukis kaikki hyvät kirjat ensin.