82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia

Mielenkiintoinen lukukokemus, ehdottomasti. Ensimmäiset 200 sivua mulla oli koko ajan semmoinen ''tapahtuukohan tässä ikinä mitään'' fiilis, mutta sitten tuli se kohta. Nojauduin eteenpäin, henkäisin innosta. Koko loppukirja menikin sitten hetkessä. Viimeiset ~100 sivua oli kyllä aika turhaa löpinää, mutta oli se loppukin silti luettava.

Kirja loppui oudosti. Tavallaan henkäisi ilosta, mutta sitten jäi semmoinen epäilyksen maku suuhun, että mitäköhän seuraavaksi. Varmaan pakko lainata Veeralta se toinen osa.

Kirjassa oli kaksi päähenkilöä, joiden näkökulmasta kirjaa kirjoitettiin. Lisbeth Salander ja Mikael Blonkvist. Lisbeth oli kyllä aikas helkkarin mielenkiintoinen henkilö. Se oli sanalla sanottuna outo. Se oli potkaistu peruskoulusta, hiljainen, muttei hiljainen ja sillä kyti sisällään viha yhteiskuntaa vastaan. Se pelkäsi viranomaisia. Sen ulkonäön kuvauksesta tuli mieleen joku vanha katunisti. Se oli kuintekin lahjakas tietokoneiden kanssa ja muutenkin todella älykäs.

Mikael Blonkvist oli melko tavis. Ainakin Lisbethin rinnalla. Se oli taloustoimittaja, joka paljasti rikollisia. Kirjan alussa se määrättiin parin kuukauden vankeuteen, koska se oli paljastanut vääriä tietoja. Mutta ne väärät tiedot oli vahinko, Mikael oli oikeasti tavallaan syytön.

Henrik Vanger palkkasi Mikaelin tutkimaan Harriet Vangerin murhaa. Harriet oli kadonnut mystisesti vuonna 1966, varmaan 50 vuotta sitten. Mikael sai tutkimuksiinsa myös mukaansa Lisbeth Salanderin ja tapaus kävi mielenkiintoiseksi...

Kirja oli kyllä positiivinen yllätys. Veera suositteli mulle tätä kirjaa, ja odotin siltä paljon. Petyin kuitenkin alussa, koska tuo ''käynnistyi'' niin hitaasti. Muuten kirja oli kyllä kirjotettu loistavasti. Kuvailut oli aitoja, ja niistä sai hyvin kiinni. Ja vaikka kirjassa esiintyi tosi paljon ihmisiä, niin ei silti mennyt sekaisin, että kukakohan toi oli.

Kirja piti kyllä tiukasti otteessaan, kuhan vaan alkoi ensin tapahtumaan. Sitten koko ajan itekkin yritti arvata, että mitäköhän seuraavaksi. Mie kyllä harmikseni arvailin väärin aika paljon. :)

****½