torstai 29. maaliskuuta 2012

Vanhoja suosikkeja


Joskus ala - ja yläaste aikana lempikirjojani olivat Leena Lehtolaisen Maria Kallio -dekkarit. Luin ne moneen, siis todella moneen kertaan, ja nykyään kirjahyllystänikin löytyy niistä melkein kaikki. Nyt en ole lukenut niitä moneen vuoteen, mutta ehkä pari kuukautta sitten iski sellanen tunne, että nyt on pakko lukasta ne kaikki uudelleen. Äidinkielen ysikurssin kirjallisuuspaneelia varten lainaisin kaverille Rivo satakieli -kirjan ja kun siitä keskusteltiin, tuli fiilis, että nyt on taas luettava ne kaikki.

Siihen aikaan oli kuitenkin kaikkea muutakin luettavaa (kuten esim. koulukirjat), joten en heti päässyt aloittamaan projektiani. Tässä yksi yö en kuitenkaan saanut unta, eikä tehnyt yhtään mieli lukea Narnian tarinoitakaan, joten nappasin hyllystä sarjan ensimmäisen kirjan, Ensimmäinen murhani. Luin sen melkeimpä kannesta kanteen samana yönä, ja seuraavana päivänä oli seuraavan kirjan, Harmin paikka -dekkarin vuoro. Juuri äsken sain kirjastoautosta käsiini kolmanne kirjan, Kuparisydämen.
Maria Kallio -sarja kertoo nuoresta helsinkiläispoliisista, joka saa kuulla miespuolisilta työkavereiltaan kettuilua niin sukupuolestaan, iästään, punaisesta tukastaan kuin feministisestä elämänasenteestaan. Maria on sanavalmis entinen punkkari, joka ei pelkää haasteita ja joutuu rämäpäisyytensä vuoksi joskus vaarallisiinkiin tilanteisiin. Lehtolaisen kirjasarja ei ole pelkkää rikosten ratkaisua, sillä kirjoissa käsitellään paljon myös Marian henkilökohtaista elämää, joka tekee kirjoista mielestäni vielä astetta realistisemman ja kiinnostavamman.

Vaikka olenkin lukenut Maria Kallio -romaanit moneen kertaan, ja muista ulkoa jokaisen kirjan murhaajan, on kuitenkin edellisestä lukukerrasta sen verran aikaa, että kirjan ykstyiskohdat ovat hämärän peitossa. Siten kirja pysyy edelleen mielenkiintoisena kun en muistakaan jokaista rikostutkinnan käännettä ja yllätystä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat näkyviin hyväksynnän jälkeen