36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia

Päälimmäinen fiilis: huojentunut. Siitä että se on vihdoin ohi! Periaatteessahan Kolme muskettisoturia on ihan hyvä kirja. Ja siinä kolmensadan sivun kohdalle se tuntuu vielä ihan siedettävältä. Mutta kun luet kahdeksan sataa sivua hidastempoista tekstiä ja olet monta sataa sivua sitten tippunut kärryiltä juonen kulusta, niin alkaa pikkuhiljaa tympiä. En ole varmaan ikinä lukenut mitään kirjaa niin kauaa kuin tätä. Täytyy olla todella kovat hermot jos tämän meinaatte lukea alusta loppuun asti. Elokuva oli paljon parempi.

***

Info

Luin juuri Sinuhe egyptiläisen, mutta koska teen siitä myös kouluun kirjaesitelmän, arvostelu vähän viipyy. Laitan nimittäin sen saman jutun sitten tänne. :)

90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat

Vihdoinkin sain tän kirjan luettua! Siis ekat 60 sivua on aika moista tahmausta eteenpäin ja niissä sitten menikin koko viime viikko. Eilen illalla kirja kuitenkin pääsi vauhtiin ja luimpa sen sitten samantien loppuun.

Kirja siis sijoittuu jatko-sodan aikaiseen Suomeen, Karjalan kannaksella olevaan pieneen Suontaan kylään. Kylässä asuu pelkästään naisia ja muutama lapsi, kaikkien kylän miesten ollessa rintamalla. Pian tuleekin naisille lähtö ja matkan edetessä evakkoon naisten tiet eroavat ja he joutuvat pärjäämään omillaan.

Kuten sanoin alku oli aika lailla tahmeaa. Murre oli vaikealukuista ja alussa ei oikein tapahtunut mitään. Sitten onneksi kirja pääsi vauhtiin. Kyllä tästä ihan hyvä mieli jäi vaikkei ihan mun lajityyppiä tää kirja ollutkaan. Kyllä silti ymmärään miksi Laila Hietamiesti pidetään yhtenä parhaista suomalaisista kirjailijoista. Kyllähän nää kirjat joihin iskee ja ihan kunnolla.

***

39. Juhani Aho - Rautatie

Ahon Rautatie kertoo Matista ja Liisasta, jotka eräänä päivänä saavat kuulla rautatiestä. Ensin he eivät ole uskoa moista keksintöä todeksi, mutta lähtevät sitten itse katsomaan.

Kirja oli mielenkiintoinen, perussuomalainen tarina. Se on alunperin ilmestynyt vuonna 1884. Minä luin 37:nnen painoksen, eli kirja on myös ollut suosittu.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen, ainakin yleissivistyksen vuoksi.

***

93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Ensinnäkin taytyy sanoa, että Populäärimusiikkia Vittulajänkältä: Mikä nimi! Ihmisellä täytyy olla aika helvetin hyvä mielikuvitus kun keksii jotain tälläistä. Toisaalta nimi sitten (ainakin minun kohdallani) luo myös aika korkeat ennakko-odotukset itse romaanille.

Kirjan kertojana toimii Matti, joka kertoo satunnaisia liioiteltuja tarinoita omista nuoruusvuosistaan Lappalaiseen tyyliin. Kasvutarinat on kerrottu mielenkiintoisin ja yliluonnollisin vivahtein. Harmillista, kyllä vivahteet ovat sen tyylisiä, ettei idioottikaan uskoisi niitä todeksi.

Populäärimusiikkia Vittulajänkältä jäi aika mitäänsanomattomaksi. Kirjan perusteella en katsoisi kyllä elokuvaa. Loppu on kuitenkin kaunis ja jotenkin myös arvasin sen.

**

79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira

Tämä oli yksi niistä kirjoista, jotka olin jo lukenut ennen tätä kirja-projektia. Mutta en siltikään muistanut melkein mitään kirjasta. Vaikka joskus pilasin ne kohdat muistamalla, että "Haa, sehän menee näin ja näin.." ja sitten oli jännitys pilalla.

Ihan hyvähän tuo kirja on. Ihan liian lyhyt vaan. :(

**

61. Jostein Gaarder - Sofian maailma

Jos Idalla oli Anne Frankin päiväkirjasta kovat ennakkoluulot mun takia, niin Sofian maailmasta mulla oli aika samankaltaiset näkemykset. Ajattelin, että se on tuskaista ja vaikeaa teksitä, mutta loppujen lopuksi se olikin aika helppo.

Sofian maailma on romaanisen puolen ohella myös filosofian oppikirja, ja täytyy kyllä sanoa, että tämän opuksen perusteella en filosofiaa rupea lukiossa pakollista enemmän lukemaan. Okei, huijasin vähän ja hyppäsin suurimman osan tylsistä filosofian historiasta kertovien kohtien yli. Ne oli niiiiin tylsiä.

Perus tarina olikin sitten jo ihan siedettävä. Yhdessä vaiheessa kirjassa päästiin jopa siihen pisteeseen, että halusin jo kuumeisesti tietää mitä tapahtuu ja mikö on lopputulos.

Jos miettiin kirjan syvempä merkitystä, on se loogisesti titenkin filosofinen. Kirja tarjoaa mielenkiintoisen vastausvaihtoehdon olemassaolomme kysymykseen: mitäs jos olisimmekin kirjan henkilöitä?

Sofian maailma voi tarjota lukijalle uusia näkökantoja elämään ja filosofiaan. Jos filosofia kiinnostaa yhtään suositelen tätä kirjaa. Muuten ei kannata vaivautua.

*

8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja

Mitäköhän tästä nyt sanoisi..? Ennakkokäsitykseni tästä kirjasta oli melko huono. Oikeastaan ihan surkea. Veera oli lukenut tämän kirjan, muistaakseni se teki siitä joskus joidenkin meidän luokan poikien kanssa esitelmän, eikä tykännyt yhtään. Sehän ei edes suostu lukemaan tätä uudelleen.

Yllätyin hieman, kun aloitin lukemisen. Luulin, että se Anne Frank olisi asunut piilossa jossakin toooosi pienessä tilassa, mutta eipä sitte ollutkaan niin.

Melkein koko ajan kirja oli melko kuivaa, vaikka kieli oli yllättävän hyvää. Mietinkin usein kirjaa lukiessa, että kuinka monta kertaa se on käännetty ennen suomea. Joka päiväkirjamerkintä alkoi "Rakas Kitty", niin mietin, että varmaan on ensin käännetty ainakin englanniksi, ja siitä sitten suomeksi. Englannissahan ne kai alottaa kaikki kirjeet "Dear..."

Siinä lopputekstissäkin luki, että kirjasta oli otettu joitain kohtia pois. Minun mielestäni se ei ollut kauhean luotettavaa. Mietin myös sitä, että onkohan sitä päiväkirjaa sensuroitu paljon. En usko että 13-vuotias tyttö jossain 1940-luvulla kirjottaa niin elävää kieltä. Ihan varmasti on tarinaa väritetty.

Kirja ei kyllä sovi kaikille. Se on hyvä lukea, jos juutalaiset maailmansodan aikana kiinnostaa.

*½