Päälimmäinen fiilis: huojentunut. Siitä että se on vihdoin ohi! Periaatteessahan Kolme muskettisoturia on ihan hyvä kirja. Ja siinä kolmensadan sivun kohdalle se tuntuu vielä ihan siedettävältä. Mutta kun luet kahdeksan sataa sivua hidastempoista tekstiä ja olet monta sataa sivua sitten tippunut kärryiltä juonen kulusta, niin alkaa pikkuhiljaa tympiä. En ole varmaan ikinä lukenut mitään kirjaa niin kauaa kuin tätä. Täytyy olla todella kovat hermot jos tämän meinaatte lukea alusta loppuun asti. Elokuva oli paljon parempi.
***
