torstai 7. toukokuuta 2015

LU: Joan Winer Brown - Koira nimeltä Simon

Naapuri käski mun lukea tämän kirjan ja minähän tein työtä käskettyä. En ollut koskaan ennen kuullutkaan koko kirjasta, mutta saatesanat naapurilta olivat jotain siihen suuntaan, että odotin itkeväni alusta loppuun.

Koira nimeltä Simon -kirja kertoo pointterista, jonka nimi yllättäen on Simon. Simon on tullut omistajaperheeseen puolivahingossa ja muuttanut koko perheen ajatusmaailmaa. Simon on rohkea ja urhea koira, jolla on tärkeitä tehtäviä, kuten pesulassa käynti.

Vaan niinkuin joka koira, vanhenee Simonkin. Ja vanhuus tuo mukanaan vaivoja.

Kirja on kirjoitettu mielenkiintoisella tavalla koiran näkökulmasta. Tosin minusta kirja on enemmän ehkä kuitenkin kuvaus ihmiselämästä. Siitä, miten kaikilla on omasta mielestään joku tehtävä ja miten ajatusmaailma muuttuu, jos elämäntilanne muuttuu rajusti.

En itkenyt alusta loppuun, mutta viimeisillä sivuillla niin, että tyynykin kastui. Musta tuntuu, että luen tän vielä toisen kerran, että pääsen ineen.

Ps. pääkaupunkiseutulaiset, tsekatkaa HelMet-kirjastojen kesäkisa, kirjabingo.

Pps. Tässä mun elämän sankari, Sisu-poika.


Ihanaa alkavaa kesää, terkuin Ida

torstai 23. huhtikuuta 2015

LU: Tomi Astikainen - Miten elää ilman rahaa

Kylläpä vaan olisi elämä helppoa, jos ei tarvitsisi miettiä rahaa. Vai olisiko? Tässä kirjassa Tomi Astikainen kertoo kokemuksistaan neljältä vuodelta, jotka hän eli täysin ilman rahaa.

Astikainen kertoo niin matkustamisesta, syömisestä, asumisesta kuin myöskin ihmissuhteista ilman rahaa. Samalla hän tarjoilee vinkkejä rahattomaan tai rahattomampaan elämään.

Mun odotukset tälle kirjalle olivat tosi korkealla. Oon kärsinyt tän koko alkuvuoden rahapulasta, ja toivoin että tämä auttaa. Ja auttoikin.

Vinkit ovat tosiaan jaoteltu maistiaisiin, matkaeväisiin ja mahan täydeltä -kategorioihin. Eli vaikka ei aio kokonaan rahattomaan elämään ryhtyä, niin tämä kirja antaa silti hyviä vinkkejä siihen, miten rahankäyttöä voi vähentää.

Kirja on kirjoitettu hyvin ja jaettu selkeisiin osioihin. Kirjassa on tehty paljon taustatutkimusta myös sen lisäksi, että rahatonta elämää on kokeiltu käytännössä. Toisinaan kirjaa lukiessa tulee semmonen fiilis et "ei jee mitä hippeilyä", mutta mitään elämäntapaa tai -ajatusta ei kirjassa tyrkytetä. Kirjoittaja tuntuu hyvin rehelliseltä.

Suosittelen tätä kaikille, joilla on edes jonkinasteinen pakkomielle materiaan. Sisustukseen, jonkun asian/tavaroiden keräilyyn tai ylipäätään vaan ostamiseen. Itselle tää teki kyllä hyvää ja toivon että tää vaikutti mun ajatteluun pitkässä juoksussa.

Kun ensimmäisen kerran törmäsin tähän kirjaan Tiede-lehdessä, totesin että tää on pakko saada lukea. Niinpä pyysinkin sitten Into-kustannukselta arvostelukappaletta ja niinpä tämä päätyi minulle. Nyt sitten kirjan hengessä aion laittaa tämän kirjan saatetekstineen kulkemaan, että muutkin pääsevät nauttimaan näistä vinkeistä.

****

torstai 12. maaliskuuta 2015

69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie (uudestaan)

Näin tän kirjan kirpparilla tossa vähän aikaa sitten ja muistelin, että täähän on hyvä kirja. Tietenkin sitten ostin sen (kirjat -50%, turmiollista) ja se pääsikin heti lukuun. En muista yhtään, että mitä oon tästä kirjottanut, enkä myöskään katso, ennenkuin tämä teksti on valmis.

Kirjahan siis kertoo suomalaisesta miehestä, joka erehtyy käyttämään nyrkkiä ensimmäisen kerran. Siinäpä sitten lähtee alta niin perhe kuin mielenterveyskin. Matti, tämä suomalainen sisukas mies nimittäin keksiikin, että perheen saa takaisin talolla. Niinpä alkaa talon metsästys. Tähän metsästykseen kuuluu kiikareiden lisäksi myös muistivihkot ja hämmentävät esitykset muiden ihmisten talojen pihalla. Unohtamatta tietenkään hämmentäviä puhelinsoittoja ja valeasuja.

Samaan aikaan Matin vaimo ja naapurit, sekä erään omakotitalon asukkaat kertovat palasia elämästään. Kun ensimmäisen kerran luin uudestaan näistä naapureista, meinasin tukehtua nauruun. En muistanut yhtään, että niiden mielestä tupakointi oli mielenterveysongelma ja että ne niin paljon taistelivat Mattia, tätä tupakoitsijaa vastaan. Itsehän olen tässä vuoden ajan kukkahattuillut ja soitellut isännöitsijälle, kun joku tupakoitsija polttaa meidän rapussa! :D

Ihanan helppo kirja, antoi paljon ajateltavaa ja viihdytti. Jotenkin musta tuntuu, että tajusin siitä enemmän nyt, kuin silloin vuonna 2009, 5 ja puoli vuotta sitten!

-Ida

Ps, muistakaahan tykkäillä meidän facebook-sivusta: https://www.facebook.com/100KirjaaBlogi

torstai 5. helmikuuta 2015

Ihmisillä on aika paljon valtaa

Moi pitkästä aikaa! Mä olin selkäongelmien takia tässä vähän aikaa pois koneelta ja mitä mä keksinkään? Kirjat! Luin kolme kirjaa suht lyhyessä ajassa: Tiina Raevaaran Koiraksi Ihmiselle, Ilkka Remeksen Hiroshiman portit ja Torey Haydenin Hiljaisuuden lapset. Vain viimeksi mainittu oli jo ennestään tuttu, muut uusia, joskin kirjahyllyssä jonkin aikaa pyörineitä opuksia.

Tiina Raevaaran Koiraksi Ihmiselle on kirja siitä, miten susista tuli koiria ja ihmisen parhaita kavereita. Kirjassa huomioidaan ja mainitaan monipuolisesti erilaisia tutkimuksia ja lähteitä ja otetaan huomioon monta näkökulmaa. Se ei ole kirja, joka kertoo että "asia on näin", vaan kirja joka kertoo, että "asia voi ehkä olla näin, tai sitten näin. Tai ehkä näinkin". Parasta kirjassa onkin sen monipuolisuus. Itselleni mielenkiintoisin osa kirjasta oli se, missä Raevaara summasi yhteen sen, mitä koiralle on tapahtunut ihan viimeisen sadan vuoden aikana.

Ilkka Remeksen Hiroshiman portit on tarina laukusta, jonka sisältöä havittelevat niin amerikkalaiset kuin kiinalaisetkin. Samaan aikaa Suomessa porukka tekee ilkivaltaa valmisteilla olevan ydinvoimalan ympärillä. Tuttuun tapaan Antti Korpi tunkee lusikkaansa, joka soppaan ja tarina on valmis. Kirja tuntui alkuun tosi sekavalta, mutta kuten aina Remeksellä, tarinan edetessä palat loksahtelivat paikoilleen.

Torey Haydenin Hiljaisuuden lapset kertoo kahdesta lapsesta ja yhdestä vanhuksesta, joita Hayden yrittää auttaa erilaisten puhevaikeuksien vuoksi. Cass on kaapattu nuorena ja mitä ilmeisimmin joutunut väkivallan uhriksi. Drake taas ei ole puhunut koko elämänsä aikana kenellekään muulle kuin äidilleen. Gerda taas on vanhuutaan halvaantunut, jonka seurauksena puhuminen ei luonnistu kuten ennen.

Kaikki kirjat on kirjoitettu loistavasti ja mukaan tempaavasti. Aiheet ovat mielenkiintoisia ja kaikkiin kirjoihin on tehty aivan uskomaton taustatyö. (Remeksen kirjaa lukiessa oikeasti täällä googlettelin että mitkä asiat on faktoja ja mitkä ei :D)

Miksi mä kerron näistä kirjoista yhdessä? Siksi, että sen lisäksi, että ihmiset manipuloivat lajeja aivan mielensä mukaan ja jopa sairaalloisuuteen asti, hautaavat vaarallista ydinjätettä maahan tuleville sukupolville lahjaksi, he myös raiskaavat lapsia ja ovat vaan kertakaikkisen pahoja.

Okei, ei kaikki ole niin paskaa, kuin miltä mä saan sen kuulostamaan. Mut kyllä totuus on vaan se, että vaikka ihmisillä on empatiakykyä ja rakkautta, älykkyyttä valjastaa luonnonvoimia ja tahtoa hyvään, on ihmiset vaan todella tyhmiä ja ajattelemattomia.

Ei ehkä pitäisi miettiä näitä asioita, mutta oikeasti mua pelottaa, että mihin ihmeeseen me ollaan menossa.

-Ida


lauantai 10. tammikuuta 2015

Faktaa ja fiktiota

Mitämitämitä, Idako se muka kirjottelee tänne jotain? No kyllä!

Aloin tässä lukemaan Remeksen Hiroshiman portteja, kun selkä on ollut niin kipeä, etten oo voinut olla koneella. Ja taas mulle käy sama juttu. Nimittäin nuo kirjat on kirjotettu niin uskottavasti ja hyvin, että täällä mä googlettelen, että mitkä noista jutuista, mitä tossa ohimennen kerrotaan, pitää paikkaansa.

Oon varmaan aikasemminkin kertonut, mutta mullehan tosiaan kävi tuon 6/12 -kirjan kanssa niin, että luin sen kokonaan yhdellä pitkällä junamatkalla, ja sit kun äiti haki mua junalta niin aloin about suu vaahdossa selittää, että "tiiätkö, ootko lukenu uutisia...?!" Ja sit tajuun, että ei, se oli vain kirja.

On se vaan perseestä kun kirjotetaan uskottavasti. Vai? ;)

-Ida