Another self-help kirja. Mä en oo ihan varma, että oonko mä oikeastaan edes sitä mieltä, että näitä kannattaisi arvostella blogissa. Pelkään siis sitä, että vahingossa kannustan ihmisiä tarttumaan self-help -kirjaan "oikean avun" sijasta. Sanonkin siis taas, että jos susta tuntuu, että tarviit apua ja mietit sitä, niin sä tarviit apua. Sä myös ansaitset apua, eikä sun ongelmat oo liian pieniä tai mitättömiä, että niihin voisi hakea apua. Ole ystävä itselle ja yritä päästä avun piiriin, jos olet avun tarpeessa.
Kiinnitin tähän kirjaan huomioni Podimossa, kun olen pitempään jo seurannut Instagramissa tällaista upeaa tyyppiä, kuin @sallhonk. Salla Honkapäällä on ollut käynnissä Peruna-bongaus, jossa seuraajat lähettävät hänelle bongauksia sanasta peruna. Tämä johtuu siitä, että Salla adoptoi eläinlaumaansa erään Ruby Loun, perunakoiran. Tämä on vähän vaikea ehkä kirjoittaa auki, mutta menkää ihmeessä ja katsokaa Sallan instagramista tallennetuista stooreista kaikki, joiden otsikko on "Ruby Lou". Lupaan, että siellä on suuria tunteita, on rakkautta, on surua, on epävarmuutta ja luottamusta. Salla on ihana tyyppi ja hän puhuu paljon rescuekoirien asioista. Hänen tililtään oppii paljon ja mikä parasta, siellä on paljon ihanaa eläinkontenttia. Salla on just semmonen tyyppi, jonka tekemisestä välittyy lempeys, rakkaus ja intohimo.
Peruna kerrallaan - älyä tunteittesi taika on kirja, jossa kerrotaan miten tunteita käsitellään. Keijo Tahkokallio on psykologi, joka on kirjoittanut useita kirjoja. Hänen muu tuotantonsa ei ole minulle ennestään tuttua. Tämä kirja oli erilainen kuin muut self help -kirjat, joita olen lukenut. Monesti neuvot ovat aina samoja, ja jossain määrin tässä kirjassa esitetyt neuvot ovat minulle jo ennestään tuttuja. Mutta se, mikä yleensä erottaa self-help kirjat toisistaan, on se, miten asiat perustellaan. Siinä, missä Elä enemmän, mieti vähemmän sanoi, että masennus johtuu siitä, että ajattelemme liikaa, sanoo Peruna kerrallaan, että ajattelemme liikaa tunteita ratkaistaaksemme tunteet järjellä. Melkein sama asia, mutta ei kuitenkaan yhtään.
Tahkokallio lähtee selittämään asioita aika kaukaa. Kirjassa käydään läpi astrologiaa, fysiikkaa ja kemiaa. Mutta se ei ole ollenkaan huono juttu. Tällaiselle luonnotieteistä kiinnostuneelle se teki kaikesta taas vähän ymmärrettävämpää. Kun Tahkokallio toi entropian joka päiväiseen elämään, tunsin, kun rauha laskeutui päälleni. Musta tuntuu järkevältä ja loogiselta, että mitä enemmän tekee, sitä sekavammalta kaikki tuntuu. Ei oikeastaan ole edes väliä sillä, että onko tosiasiassa entropia havaittavissa ihan jokapäiväisessä elämässä. Se selittää kaiken sekavuutta, ja kun on selitys, on syy. Ja kun on syy, on ymmärrys.
Olen miettinyt, mihin self-help -kirjoja tarvitaan. Niissä pelottaa se, että ihmiset tarttuvat niihin viimeisenä oljenkortenaan, kun ajattelevat, etteivät ansaitse, tarvitse tai halua apua muilta ihmisiltä. Mikään kirja, ihan kuinka hyvä olisikaan, ei kuitenkaan korvaa sitä vastavuoroista ihmiskontaktia, joka on esimerkiksi terapiassa. Ihminen tarvitsee toista ihmistä.
Tässä hetkessä mä tarvitsin muistutuksen. Tarvitsin jonkun sanomaan, että nyt rauha. Ei oo hätää. Semmoinen hahmo rakentui mun päähän terapiassa, semmoinen lempeä. Mutta ne ilkeät ja vaativat hahmot on olleet niin paljon pitempään olemassa, että ne on aika vahvoja. Self help -kirjat parhaillaan antavat voimia sille mun sisäiselle lempeälle äänelle, joka antaa mun olla ihminen. Siihen näitä kirjoja tarvitaan. Tai mä tarvitsen.
Sijoitan tämän kirjan Helmet lukuhaasteeseen kohtaan "10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja". Lempineuvoni oli: "kannattaa toivoa aina sadetta". Sillä tavoin nimittäin toive toteutuu, kun sataa. Ja sitten jos paistaakin aurinko, niin voi olla iloinen siitä, että paistaa aurinko, vaikka toive ei toteutunutkaan.
Lempeyttä ja rakkautta! <3
Tämä vuosi on ollut lukemisharrastuksen suhteen erittäin hyvä. Olen löytänyt armon ja lempeyden itseäni kohtaan, eikä lukeminen ole enää pelkkää suorittamista veren maku suussa. Hyvä minä, kiitos te kaikki kanssakulkijat!
(listat sekalaisessa järjestyksessä, listoilla äänikirjoja ja kirjakirjoja)
1. Taivaan pilarit - Ken Follet
Tämä oli ihana ja mukaansatempaava romaani. Tämän aikana tuli koettua noloja tilanteita, kun kuuntelin tätä äänikirjana ja välillä tuli jupistua tai huudettua ääneen, kun tarinan käänteet meni niin tunteisiin. Se on musta hyvä, hyvä tarina herättää vahvoja tunteita. Huonoin juttu kirjassa oli se, että hahmoista joutui luopumaan, kun kirja oli kuunneltu. Niihin todella kiintyi.
2. "Sun poika kävi täällä" - Venla Kuoppamäki
Huh, tää oli rankka, mutta niin ihana lukukokemus. Vahva suositus!
3. Puuvillatehtaan varjossa - Ann-Christian Antell
En ois uskonut, että pidän tällaisesta historiallisesta ja romanttisesta romaanista, mutta rakastin tätä! Oon kyllä sanonut samaa tyyliin kaikista 100 kirjan listalla olevista romanttisista romaaneista, joten ehkäpä mun pitäisi vaan todeta, että mä pidän niistä.
4. Happoa lapsille - Flea
Mun sydämessä on erityisen herkkä kohta muusikoille. Semmosille ihmisille, jotka uskaltaa olla luovia ja herkkiä ja avoimia. Se on inspiroivaa ja pelottavaa, mutta ihailen sitä loputtomasti. Flea pääsi tällä kirjallaan mun sydämeen, musiikki oli toki jo raottanut ovea valmiiksi. Flea oli listannut kirjan loppuun parhaat keikkakokemuksensa. Hän on päässyt näkemään Fela Kutin, josta olen kyllä kateellinen ja tajuan samalla, miksi diggaan hänen musiikistaan. Hänellä on paljon samoja lemppareita, kuin mulla.
5. Laiton lapsi: Värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa - Trevor Noah
Tämä kirja oli semmoinen silmiä avaava kokemus. Melkein hävettää, miten vähän tiesin apartheidista ja siitä paskasta, mitä ne ihmiset ovat joutuneet kokemaan. Noah on kyllä uskomaton kyvyllään löytää asioista huumoria. Tällä hetkellä itseasiassa kuuntelen tätä toista kertaa, tää oli niin hyvä, että aloin kuunteluttamaan tätä kumppanillani.
1. Nanette - kymmenen askelta: Muistelmat, tai jotain - Hannah Gadsby
Tämä oli ihana! Mutta sitten painelin jotain vahingossa ja hävitin ihan täysin sen kohdan, jossa olin äänikirjassa menossa. Sitten en jaksanut ronkslata ja kirja jäi kesken.
2. Krysa - Sami Tissari
Äänikirjana tää oli aika sekava ja vaati paljon mieleltä, että pystyi keskittymään ja pysymään kärryillä. Tarina vaikutti kuitenkin menevän mielenkiintoiseen suuntaan, joten ehkäpä kokeilen tätä kirjakirjana. oon myös nähnyt kirjagramissa paljon tämän hehkutusta, joka on nostanut mielenkiintoa.
3. Saatana saapuu Moskovaan - Mihail Bulgakov
Aloitin tätä äänikirjana ja totesin heti, että todellakin vaikuttaa mielenkiintoiselta. Mietin kuitenkin, että koska kyseessä on 100 kirjaa -listan kirja, niin en voi kuunnella kirjaa iltasaduksi äänikirjana. Silloin saattaa mennä jotain oleellista ohi. Niinpä tämä jäi odottamaan vuoroaan. Mutta voin ehkä ekaa kertaa sanoa, että odotan innolla jotain venäläistä, joka listalla on. Aikamoista kehitystä.
4. Naisvankilan pomo - Kaisa Tammi
Kaisa Tammi on yks mun idoleita. Uskomattoman vahva ja lempeä nainen, joka ei pelkää tuoda epäkohtia esiin. Hän tekee todella mahtavaa työtä parantaakseen naisvankien asemaa ja oloja. Koska mulla on niin vahva idolisointi Tammea kohtaan, niin tämä kirja jäi kesken sen nostaessa niin vahvoja tunteita, ettei mulla ollut voimia käsitellä niitä. Kun Tammi puhuu sydämestään, se koskettaa jostain niin syvältä, että meinaan pakahtua.
5. Esseitä eläimistä - Elisa Aaltola
En kuunnellut tätä kirjaa varmaan edes minuuttia. Minua kertakaikkiaan pelottaa se tunnepurkaus, jota tämä kirja voi minussa aiheuttaa. Olen seurannut Aaltolaa Twitterissä jonkun aikaa, ja hänen sydämen palonsa eläimiä kohtaan koskettaa mua. En tiedä, joku siinä, että ihminen koettaa muuttaa maailmaa paremmaksi saa mut aivan tolaltani. Siis hyvällä tavalla, se koskettaa mua erityisen paljon.
1. Kikka: Mä haluun viihdyttää - Raija Pelli
En oo ihan varma, miksi mulla jäi tästä paska maku suuhun. Tässä oli jotain luotaantyöntävää. Tästä jäi vähän semmonen olo, että en oo ihan varma, miksi kirja on tehty.
2. Elä enemmän, mieti vähemmän - Pia Callesen
Edelleen mietityttää, että osasinkohan yhtään avata tuossa aiemmassa kirjoituksessa, että miten paska tämä kirja oli. Toisaalta mietin, että onkohan mulla jotenkin liioiteltu reaktio, että ehkä mä en vaan tajunnut.
3. Kolme yövuoroa jouluun on - Adam Kay
Tää oli vähän väkisin väännetty kirja. Kayn eka kirja, Kohta voi vähän kirpaista, oli aivan loistava, mutta tämä toinen oli aika meh.
4. Monster: Amerikansuomalaisen sarjamurhaajan tositarina - Christopher Berry-Dee, Aileen Wuornos
Tässä oli jotenkin ihan ihmeellinen kertoja. Ärsytti. En edes muista kirjasta muuta, kuin että ärsytti ihan tosi paljon koko ajan.
5. Tinder-päiväkirja - Sanna Kiiski
Ajattelin, että nappaan jotain kevyttä ja kivaa. Ei ollut kevyttä ja kivaa, oli paskaa pintaliitosössöä. En suosittele.
1. Törkeä petos - Rikostarinoita Suomesta - J.K. Tamminen
Olen rikoskirjallisuutta kuluttaessani monesti toivonut löytäväni enemmän talousrikoksista kertovia kirjoja. Tein aiemmin kirjanpitäjän hommia päivätyökseni, jolloin tutustuin muun muassa rahanpesulakiin. Se on melko hähmäinen siinä mielessä, että kirjanpitäjällä on aikamoiset velvollisuudet ilmoittaa, mikäli havaitsee jotain epäilyttävää, mutta rajat ovat melko tulkinnanvaraisia. Kirjanpitäjänä mua aina vähän pelotti, että entä jos en huomaa ja mistä tiedän milloin ilmoituskynnys ylittyy. Tämän kirjan lukeminen toi siinä mielessä turvaa. Tästä kirjasta on toki sanottava, että mulla meni kovasti tunteisiin se, miten rikolliset puhuivat "tavallisista kirjanpitäjistä" erittäin halveksuvaan sävyyn. Teki mieli haistatella, en kyllä tiedä, että kenelle, kun ei nuo rikolliset tietenkään nimellään esittäytyneet. Saakelin pelkurit.
2. Internet - Mikko Hyppönen
Tämäkin liittyy töihin ja harrastuksiin. Vaihdoin kirjanpitäjän hommista it-hommiin, ja Mikko Hyppösen kirja on tuonut minulle valtavasti inspiraatiota ja motivaatiota. Internet on ihan valtavan mielenkiintoinen aihe, ja Hyppönen on kova asiantuntija. Suuri hatunnosto hänen pitkälle ja edistyksekkäälle uralleen!
3. Happoa lapsille - Flea
Tajusin vasta lukemisen jälkeen, että kun Flea puhui Anthony Kiediksestä, hän puhui Red Hot Chili Peppersin laulajasta. Tän siitä saa, kun nimimuisti on aivan olematon. Kiediksen laulu on U-P-E-A-A ja mun on pakko lukea tää kirja uudelleen, että mä saan imettyä kaikki Kiedisistä kertovat sanat itseeni.
4. Auringon ydin - Johanna Sinisalo
Sinisalomaiseen tyyliin tässä oli monta asiaa päällekkäin. Mieleeni jäi kyllä erityisesti kirjan alku. Haluaisin lukea tämän uudelleen, jotta löytäisin ne tasot, jota en aiemmin löytänyt.
5. Putinin trollit - Jessica Aro
Kuuntelin tän iltasaduksi, jonka vuoksi mieleen jäi harvinaisen vähän. Tää on semmonen, että tää kannattaisi lukea ihan ajatuksella ja hereillä.
Jännittävä havainto tämän listan perusteella on se, että välttelen kirjoja, jotka aiheuttavat minussa syvää tunnetta (jota en edes näemmä osaa nimetä. Se on jotain kiitollisuuden ja toivon sekoitusta). Sitten kuitenkin kulutan paljon kirjallisuutta, jossa käsitellään henkirikoksia ja muuta raskasta. Niitä en välttele, vaan ne toimivat enemmänkin turvallisena kirjallisuutena. Olen lukenut aiheesta keskusteluja, mutta tämä listaus jotenkin konkretisoi sen, että true crime on mulle turvakirjallisuutta, joskin epäilen sen oikeasti tuovan turvaa sitten loppupeleissä. Mutta pelko, kauhu ja väkivalta on tuttua, joten se on turvallista. Hassu ihminen.
Haastankin itseni vuonna 2023 kohtaamaan rohkeammin niitä kirjoja, jotka vavahduttavat ja pakahduttavat hyvyydellään ja kauneudellaan.
