sunnuntai 22. tammikuuta 2023

Keijo Tahkokallio - Peruna kerrallaan


Another self-help kirja. Mä en oo ihan varma, että oonko mä oikeastaan edes sitä mieltä, että näitä kannattaisi arvostella blogissa. Pelkään siis sitä, että vahingossa kannustan ihmisiä tarttumaan self-help -kirjaan "oikean avun" sijasta. Sanonkin siis taas, että jos susta tuntuu, että tarviit apua ja mietit sitä, niin sä tarviit apua. Sä myös ansaitset apua, eikä sun ongelmat oo liian pieniä tai mitättömiä, että niihin voisi hakea apua. Ole ystävä itselle ja yritä päästä avun piiriin, jos olet avun tarpeessa.


Kiinnitin tähän kirjaan huomioni Podimossa, kun olen pitempään jo seurannut Instagramissa tällaista upeaa tyyppiä, kuin @sallhonk. Salla Honkapäällä on ollut käynnissä Peruna-bongaus, jossa seuraajat lähettävät hänelle bongauksia sanasta peruna. Tämä johtuu siitä, että Salla adoptoi eläinlaumaansa erään Ruby Loun, perunakoiran. Tämä on vähän vaikea ehkä kirjoittaa auki, mutta menkää ihmeessä ja katsokaa Sallan instagramista tallennetuista stooreista kaikki, joiden otsikko on "Ruby Lou". Lupaan, että siellä on suuria tunteita, on rakkautta, on surua, on epävarmuutta ja luottamusta. Salla on ihana tyyppi ja hän puhuu paljon rescuekoirien asioista. Hänen tililtään oppii paljon ja mikä parasta, siellä on paljon ihanaa eläinkontenttia. Salla on just semmonen tyyppi, jonka tekemisestä välittyy lempeys, rakkaus ja intohimo.

Peruna kerrallaan - älyä tunteittesi taika on kirja, jossa kerrotaan miten tunteita käsitellään. Keijo Tahkokallio on psykologi, joka on kirjoittanut useita kirjoja. Hänen muu tuotantonsa ei ole minulle ennestään tuttua. Tämä kirja oli erilainen kuin muut self help -kirjat, joita olen lukenut. Monesti neuvot ovat aina samoja, ja jossain määrin tässä kirjassa esitetyt neuvot ovat minulle jo ennestään tuttuja. Mutta se, mikä yleensä erottaa self-help kirjat toisistaan, on se, miten asiat perustellaan. Siinä, missä Elä enemmän, mieti vähemmän sanoi, että masennus johtuu siitä, että ajattelemme liikaa, sanoo Peruna kerrallaan, että ajattelemme liikaa tunteita ratkaistaaksemme tunteet järjellä. Melkein sama asia, mutta ei kuitenkaan yhtään.

Tahkokallio lähtee selittämään asioita aika kaukaa. Kirjassa käydään läpi astrologiaa, fysiikkaa ja kemiaa. Mutta se ei ole ollenkaan huono juttu. Tällaiselle luonnotieteistä kiinnostuneelle se teki kaikesta taas vähän ymmärrettävämpää. Kun Tahkokallio toi entropian joka päiväiseen elämään, tunsin, kun rauha laskeutui päälleni. Musta tuntuu järkevältä ja loogiselta, että mitä enemmän tekee, sitä sekavammalta kaikki tuntuu. Ei oikeastaan ole edes väliä sillä, että onko tosiasiassa entropia havaittavissa ihan jokapäiväisessä elämässä. Se selittää kaiken sekavuutta, ja kun on selitys, on syy. Ja kun on syy, on ymmärrys.

Olen miettinyt, mihin self-help -kirjoja tarvitaan. Niissä pelottaa se, että ihmiset tarttuvat niihin viimeisenä oljenkortenaan, kun ajattelevat, etteivät ansaitse, tarvitse tai halua apua muilta ihmisiltä. Mikään kirja, ihan kuinka hyvä olisikaan, ei kuitenkaan korvaa sitä vastavuoroista ihmiskontaktia, joka on esimerkiksi terapiassa. Ihminen tarvitsee toista ihmistä.

Tässä hetkessä mä tarvitsin muistutuksen. Tarvitsin jonkun sanomaan, että nyt rauha. Ei oo hätää. Semmoinen hahmo rakentui mun päähän terapiassa, semmoinen lempeä. Mutta ne ilkeät ja vaativat hahmot on olleet niin paljon pitempään olemassa, että ne on aika vahvoja. Self help -kirjat parhaillaan antavat voimia sille mun sisäiselle lempeälle äänelle, joka antaa mun olla ihminen. Siihen näitä kirjoja tarvitaan. Tai mä tarvitsen.

Sijoitan tämän kirjan Helmet lukuhaasteeseen kohtaan "10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja". Lempineuvoni oli: "kannattaa toivoa aina sadetta". Sillä tavoin nimittäin toive toteutuu, kun sataa. Ja sitten jos paistaakin aurinko, niin voi olla iloinen siitä, että paistaa aurinko, vaikka toive ei toteutunutkaan.

Lempeyttä ja rakkautta! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat näkyviin hyväksynnän jälkeen