Sayaka Murata - Maan asukit

Törmäsin tähän kirjaan alunperin Storytelissä ja tämä kiinnitti huomioni. Jätin kirjan kuitenkin kuuntelematta. Kun Helmet lukuhaaste 2023 julkaistiin, varasin kirjan lukeakseni sen kohtaan "4. Kirja, jonka aioit lukea viime vuonna". 

Odotin nimen ja kuvauksen perusteella jotain ihan muuta, kuin mitä kirja todellisuudessa oli. Kirjan mainostekstissä sanotaan "Sisältövaroitus: Saattaa käännyttää avaruusolioksi". Mielestäni sisältövaroitus olisi ehkä voinut varoittaa kaikenmaailman erilaisista filioista, joita kirja oli pullollaan. 

En silti sano, että kirja oli huono, ei. Se oli rankka ja yllätyksellinen kaikessa raakuudessaan. Kirjan teema on ulkopuolisuuden tunne ja sitä Murata kuvaa loistavasti. Miten eksysissä onkaan pieni lapsi, jolle kerrotaan sääntöjen olevan olevan tietyt, ja joka kuitenkin näkee aikuisten jatkuvasti toimivan sääntöjensä vastaisesti. Miten tällaisessa ympäristössä kasvaa ymmärtämään normeja ja yhteiskuntaa? Miten oppii luottamaan?

Tajusin muuten, että olin lukenut tuon Muratan aiemman suomennetun teoksen: Lähikaupan nainen. Se oli huomattavasti kevyempi, kuin tämä, tässä oli enemmän katkeruutta ja vihaa yhteiskunnan sääntöjä kohtaan. Kun Lähikaupan naisessa tutkittiin miten voisi (ainakin näennäisesti) olla osa yhteiskuntaa ja täyttää sen odotukset, Maan asukeissa tutkittiin, miten voi irroittautua kaikista yhteiskunnan normeista ja säännöstöistä. 

 

Suosittelen kirjaan tutustumista, se provosoi ajatuksia ja kutkuttelee mieltä.

Aiemmasta suunnitelmastani poiketen sijoitan tämän Helmet haasteen kohtaan "29. Kirjassa on minä-kertoja".

Sayaka Murata - Lähikaupan nainen

Kirja kertoo kolmekymppisestä naisesta, joka tekee osa-aikatöitä kaupan kassalla ja elää yksin. Nuorena tyttönä päähenkilö oppi, että hän on liian outo yhteiskuntaan, ja että pärjätäkseen hänen on oltava hiljaa ja mukailtava toisten käytöstä. Tarina pyöriikin pitkälti sen dilemman ympärillä, että mitä pitää tehdä ja olla, että kelpaa yhteisön jäseneksi.

Kirjassa tuodaan myös nerokkaasti ilmi, miten ristiriitaisia ja epäselviä sosiaalisten tilanteiden säännöt ovat. Miten ihmisille hoetaan, että pitää puhua suoraan, mutta jos puhuu liian suoraan, joutuu ulos yhteisöstä. Miten on epänormaalia, jos ei ole parisuhteessa, tai pyri hakeutumaan parisuhteeseen. Eräässäkin kohtaa päähenkilölle sanotaan, että "hanki mies, ihan sama mikä mies, kunhan olisi mies". Kirjassa tuotiin moneen otteeseen esille se, että päähenkilö piti kaupassa työskentelystä, koska siellä oli selkeät säännöt ja aina pystyi katsomaan ohjekirjasta, jos ei tiennyt miten jossain tilanteessa piti toimia. Ihmissuhteisiin ei tällaisia opuksia ja ohjevihkoja ole, joten monet varmasti kokevat enemmän tai vähemmän hämmennystä sen suhteen, että miten kuuluu - ja toisaalta, miten saa käyttäytyä.

Tarinassa esiintyy myös mieshenkilö. Hän on hakeutunut kauppaan töihin, koska tahtoo löytää puolison. Lopulta hän saa potkut ahdisteltuaan asiakkaita ja selviteltyään asiakkaiden yhteystietoja. Hän tilittää, miten on epäreilua, ettei kukaan nainen kiinnostu hänestä ja miten hänen elämänsä on vääränlaista, koska hän ei käy töissä, eikä hänellä ole perhettä. Hänen perheensä suunnalta tullut painostus oli osaltaan ollut vaikuttamassa siihen, että hän ylipäätään oli etsimässä puolisoa. 

Kertomuksessa kuvaillaan ulkopuolisuutta ja outoutta niin osuvasti ja luontaisesti, että kirjan myötä minussa vahvistui ajatus siitä, että kaikki me olemme outoja ja ulkopuolisia. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Toisaalta, somen ja muun myllytyksen myötä meillä on myös kestettävänä paljon erilaisia olemisen odotuksia. Eikai ennen  ole tiedetty niin tarkkaan, mitä muut syö, miten muut liikkuu ja miten muut elää ylipäätään. (Ei sitä siis nytkään tiedetä, some on vain pintaraapaisu, mutta kun se tuntuu todelliselta ja Totuudelta, niin paineitahan siinä tulee yhdelle jos toisellekin) Kirjassa pohditaan myös paljon sitä, että mitkä tavoitteistamme ja unelmistamme ovat omia, mitä teemme vain, koska niin kuuluu tehdä ja elää. Ja mitä teemme vain, että emme erottuisi joukosta liikaa?

Rakastin Muratan kirjoitustyyliä. Se miten tartkkaan hän osasi kuvata ilmeiden muutoksia kasvoilla, oli hämmentävän upeaa! (ja myös pelottavaa, toivottavasti kukaan ei katso minua niin tarkkaan). Kirja on erittäin hauska, vaikka käsitteleekin paikoin todella vaikeita ja raskaita aiheita. Tässä on aineista seuraavan sadan kirjan listalle, suosittelen!