71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä

Tästä Jules Vernen klassikko kirjasta on tehty monia elokuvia. Enkä todellakaan ihmettele; vaikka tarina ei juurikaan ole minun tyyliseni, oli se silti miellyttävä lukea. Kerronta on sujuvaa, ja henkilöt monipuolisia.

Kirja kertoo miehestä, Phileas Fogg, joka lyö vetoa tovereidensa kanssa siitä, että voiko hän kiertää maailman 80:nessä päivässä. Muita henkilöitä kirjassa ovat ranskalainen Passepartout, Foggin juuri palkattu palvelija. Hän on hirveän notkea, vähän ajattelematon ja lojaali. Kirjassa esiintyy myös salapoliisi Fix, sekä intialainen Aouda.

Fogg on kauhean tarkka ja jämpti. Hän on aina ajallaan eikä järkyty (ainakaan ulkoisesti) juuri mistään. Hän oli ehkä jotenkin epäuskottava hahmo.

Kirjaa oli hassu lukea, koska se on kirjoitettu 1800-luvulla, matkustus tapahtui pääosin laivoilla, junilla ja hevosrattailla. Nykypäivänä sama matka varmasti menisi todella lyhyessä ajassa, meillä on lentokoneita ja rautateitä menee vaikka missä ja...

Kaikn kaikkiaan kirja oli hyvä, olisin varmasti pari vuotta aikaisemmin pitänyt siitä enemmän.

***½

81. Eino Leino - Helkavirsiä

Luulin, että runojen lukeminen olisi äärettömän vaikeaa. Ei se niin kamalan vaikeaa ollutkaan, mutta vaati hirveästi keskittymistä. Lukemista vaikeutti huomattavasti se, että Eino Leino on kirjoittanut nämä runot 1900-luvun alussa, ja kieli on ''vanhaa''. Milloinkohan suomen kieli kehittyy niin pitkälle, että noita ei voida enää pelkistään lukea, vaan ne pitää ensin kääntää?

Helkavirsiä-sarja yllätti minut positiivisesti. Sen runot kertovat kaikki tarinaa vanhasta Suomesta ja sen perinteistä. Jotkin kohdat olivat aivan kuin tästä päivästä, ja se todistaa yhden seikan: ihmisluonto ei koskaan muutu.

Lukiessani kiinnitin paljon huomiota useasti esiintyviin sanoihin, joita olivat mm. jumala, maammo, taatto, ukko, äijö, impi, neito... Runoissa mainittiin Jumala, mutta myös Maa-jumala, ynnä muita jumalia, jotka on luonnosta otettu.

Suomen historia ja perinteet ovat mielestäni hyvin mielenkiintoisia. 

 

****

75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva

Dorian Grayn muotokuva on romaani siitä, kuinka ihminen turmeltuu syntiensä takia. Se on kirjoitettu aika runollisesti, johtuen varmaan siitä, että Wilde oli ennen kirjan kirjoittamista kirjoittanut näytelmiä ja runoja. Tämä kirja onkin Wilden ainoa romaani.

Tarina alkaa siitä, kun muuan taiteilija, Basil Hallward, on maalamassa Dorian Grayn muotokuvaa. Dorian Gray on nuori, komea ja siloposkinen mies. Eräänä päivänä Hallwardin hyvä ystävä Lordi Henry Wotton vaatii saada tutustua kauniin muotokuvan malliin.

Lordi Henry on hyvin kyyninen ja pohdiskeleva ihminen. Hän päästelee suustaan kummaksuttaiva asioita ihan vain siitä ilosta, että saa nähdä ihmisten reaktiot. Puhuessaan Dorian Grayn kanssa hän saa nuoren Dorianin haluamaan ikuista nuoruutta.

Kun taulu valmistuu, Dorian masentuu siitä, että taulu saa aina olla nuori, mutta hän ei. Niinpä hän lausuu kohtalokkaan rukouksen, josta johtuen taulussa alkaa näkymään hänen sielunsa rappio. Ulkoisesti Dorian siis pysyy aina nuorena, ja hänen tekemänsä erheet kuvastuvat tauluun.

Tarina nuoren Dorian Grayn elämästä 1800-luvulla on aika mielenkiintoinen. Se käynnistyi melko hitaasti ja siinä oli aika paljon turhaa höttöä seassa. Wilden kirjoitustyyli on hiukan ihmisen perusluonnetta halveksiva, mutta se juuri on kirjassa pointti. Kuinka ihminen voikaan olla niin tyhmä ja ajattelematon?

**½

69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie

Juoksuhaudantie on romaani suomalaisesta miehestä, joka kaikkensa antaneena turvautuu nyrkkiin ja menettää sen seurauksena perheensä.

Kirjassa kuvataan monen eri ihmisen elämää, jotka jossain vaiheessa kietoutuvat jotenkin kirjan päähenkilön, Matti Virtasen ympärille. Kaikki ihmiset kirjassa ovat erilaisia, heillä on eri arvot ja tavoitteet.

Matti Virtanen menetti perheensä, koska turvautui nyrkkiin. Tämän jälkeen hän keksii, että ehkä hän saa perheensä takaisin, jos hän ostaa heille talon.

Helena ja Sini olivat Matin perhe. Helena ei jaksanut miehensä miellyttämisen halua, ja sitä, että hän ei tehnyt muuta kuin ollut kotona hoitamassa asioita. Sini oli aivan pieni tyttö, joka ei juurikaan ymmärtänyt mitään ympärillä tapahtuvista asioista.

Matin perheen lisäksi kirjassa oli myös muuan poliisi, tupakkaa vihaava pariskunta, kiinteistövälittäjä, sekä vanha ukkeli.

Hotakainen on osannut kirjoittaa loistavasti, käyttäen eri henkilöiden kohdalla hieman erilaisia ''puhetyylejä'', mikä saa henkilöt tuntumaan itseltään. Hotakainen on erityisesti onnistunut Matin kuvaamisessa. Kuten kirjassa sanotaan: "Muistivihkon kirjoittanut mies ei ole perinteinen hullu, hän haluaa vain perheensä takaisin."

Kirja oli ihan mukava lukukokemus, ei kauhean tylsä ja juoni oli hyvä.

***½

80. William Shakespeare - Hamlet

En ole kauhea näytelmien ystävä, minusta on vaikea lukea vain repliikkejä, kun kaikki jätetään lukijan kuvitettavaksi.

Hamlet kertoo siitä, kun Hamletin isä, kuningas kuolee. Hänen veljensä menee naimisiin hänen entisen vaimonsa kanssa. Hamlet kohtaa isänsä aaveena, ja aave kertoo Hamletille, että kuka hänet murhasi.

Hamlet heittäytyy kirjassa hulluksi ja kirja kuluu kaikkien osapuolien punoessa juoniaan.

Kirja oli mielestäni aika tylsä. Se olisi varmaan parempi näytelmänä katsoa, kuin lukea kirjasta.

*

49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa

Mauri Kunnaksen Koiramäen talossa on lastenkuvakirja, joka kertoo 1800 -luvun arkielämästä käyttäen koiraperhettä esimerkkinä. Siinä kerrotaan esim. heinätöistä ja vaatteiden valmistuksesta. Koiramäen talossa on hyvin opettavainen kirja lapsille. He ymmärtävät ehkä paremmin tuon ajan asioita söpöjen koirien ja kuvien kautta kerrottuna.

Mauri Kunnas on muutenkin tunnettu opettavaisista tarinoista. Hän on tehnyt muun muassa Koirien Kalevalan, jonka meikäläinenkin on nähnyt joskus näytelmänä. Oma henkilökohtainen suosikkini on kuitenkin Tassulan tarinoita -sarja, joka on aidosti hauska, vähän vanhemmankin lukijan mielestä.

Koiramäen talossa iskee kyllä ehkä vähän enemmän nuorempiin lukijoihin. Mutta ihan ok oli.

**½

5. Väinö Linna - Täällä Pohjan tähden alla 1-3

Täällä Pohjantähden alla on kolmiosainen romaanisarja, joka kattaa vuodet 1880 -luvusta 1950 -luvulle. Se kertoo suomalaisesta torppariperheestä, ja kertoo Koskelan perheen elämänvaiheet kolmen sukupolven ajalta.

Juonta en nyt jaksa alkaa sen tarkemmin selittämään, mutta kirja kertoo Koskelan perheestä; ensin isä Jussista, sitten tämän vanhimmasta pojasta Akselista (sivuten myös kahta muuta veljeä) ja Akselin jälkeen tämän pojista. Perhe kokee iloa ja surua noiden seitsemänkymmenen vuoden aikana mitä kirjassa kuvataan. Täällä Pohjantähden alla kuvaa senaikaisia yhteiskunnallisia muutoksia (sodat, sosialismi, itsenäistyminen yms.) tavallisen perheen näkökulmasta.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että tämä lukukokemus yllätti minut täysin. Valmistauduin siihen, että se olisi joku sotaa kuvaava äärimmäisen tylsä romaani, josta vain meidän iskän kaltaiset ihmiset pitäisivät. Mutta ei. Täähän oli oikeesti tosi hyvä! Vaikka tarina on fiktiivinen, tulee sellainen tunne kuin näin olisi oikein voinut käydäkin.

Ensimmäisessä osassa tutustuttiin Koskelan perheeseen, tuttaviin ja ympäristöön. Pikkuhiljaa mukaan tulivat työväenliike ja kapinat sekä Akselin romanttiset kuviot. Ensimmäinen osa tuntui varsinkin alussa hyvin tylsältä, mutta loppua kohden se parani huomattavasti. Kieli tuntui jotenkin vanhalta ja muutenkin kerronta tylli oli mielestäni sekalainen ja hieman vaikeasti ymmärrettävä. Henkilöitä oli myöskin niin paljon, että aika ajoin oli vaikea pysyä perässä kuka oli kuka.

Toinen osa on näistä kolmesta ehdottomasti paras. Kerrontatyyli ja kirjoitus on kehittynyt ja kirja on paljon selkokielisempi. Toisessa osassa on myös paljon enemmän toiminta kuin ensimmäisessä. Hienoa tässä mielestäni oli se, että vaikka toisessa osassa Akseli, Aleksi ja Aku joutuvatkin sotaan, ei kirja keskity pelkästään siihen. Aika ajoin palataan takaisin Pentikulmaan (sain vasta tässä osassa tietää, että Pentikulma oli sen kylän nimi jossa Koskelat asu) katsomaan mitä kotiväelle kuuluu. Ja täytyy kyllä myöntää, kun Aleksi ja Aku ammuttiin, itkin kyllä ihan kunnolla.

Kolmannessa osassa Akseli joutuu sopeutumaan elämään sodan jälkeen niin sanottuna "yhteiskunnan hylkiönä". Kirjan aikana Akselin nyt jo isojen lapsien sielunelämää ja ajatuksia valotetaan myös hieman enemmän. Kun toisessa osassa katsellaan vähän muutakin maailmaa, kolmannessa palataan taas ykkösen tapaa kotiin Pentinkulmalle ja normaaliin päiväjärjestykseen.

Tämän selityksen pointtina oli kuitenkin se, että ennakkoluuloistani huolimatta huomasin minkä vuoksi Täällä Pohjatähden alla on klassikko ja siten todellakin ansainnut paikkansa viidennellä sijalla tällä listalla. Fiktiivinen tarina tuntuu niin todenmukaiselta ja luultavasti onkin aika lailla tuota aikaa hyvin kuvaava.

Aika ajoin allekirjoittaneelta meni kyllä sodat ja historialliset yksityiskohdat (jotka kyllä kasilla tuli ysin arvoisesti suoritettua) sekaisin, jolloin tuli tehtyä pientä aivotyöskentelyä asian tiimoilta. Luulisin kyllä, että jos kohta lukisin kirjan uudelleen, ymmärtäisin sen paremmin ja löytäisin uusia ulottuvuuksia. Mutta en kyllä nyt ihan heti taida jaksaa.

Mielipiteeni on siis tämä: aika loistava. Kyllä tätä täytyy suositella aika lailla kaikille. Tähän mennessä paras lukemani kirja tältä listalta.

*****

68. John Steinbeck - Eedenistä itään

Ensi vaikutelma: paksu, tylsähkö, juoneton. Ensimmäiset kymmenen sivua kirjasta kuvailivat kirjan miljöötä, Salinasin laaksoa. Seuraavien kymmenien sivujen ajan esiteltiin kaksi sukua, Traskit ja Hamiltonit.

Kaikki selitettiin hyvin perusteellisesti ja pitkän kaavan mukaan. Kirjan päähenkilöinä voi pitää montaakin ihmistä, se nimittäin kertoo tarinaa pitkältä aikaväliltä.

Selvästi näkyvin aihe kirjassa oli ihmisen pahuus ja hyvyys ja se, että miten ne ilmenevät. Kirjassa oli monia auki jätettyjä kysy,myksiä, joita tarinan edetessä pohdittiin.

Kysymykset olivat hyviä ja kirjan idea samoin. Kaikki vain oli kirjoitettu niin pitkästyttävästi, että kirjan luku vei minulta aivan hirveästi aikaa.

En kauheasti pitänyt kirjan hitaasta kerronnasta, mutta elokuvana tuo saattaa olla onnistunut. Aihe oli aivan loistava, ja henkilöt syvällisiä. Ihmisen pahuus oli esitetty kirjassa todella aidosti, melkein pelottavastikin. Hyvyys näkyi sen varjossa todella hyvin.

**½

21. Richard Bach - Lokki Joonatan

Lokki Joonatan on tarina lokista, joka ei suostu olemaan tavallinen lokki ja tappelemaan rannalla kalanraadoista. Joonatan haluaa oppia lentämään. Eikä vain lentämään saadakseen ruokaa vaan lentämään kovaa ja korkealla. Joonatanin lokkilauma ei tästä erilaisesta ajatustavasta pidä, vaan karkoittaa Joonatanin. Näin alkaa Lokki Joonatanin matka erilaisten lokkien keskuudessa, jossa ei tarvitse olla mitenkään yhteen muottiin sopiva.

Lokki Joonatan on ensisijaisesti tarina vapaudesta ja siitä, miten erilaisetkin eliöt voivat löytää oman paikkansa maailmassa tai sen ulkopuolella. Kirjan sanoma on mielestäni ajaton, ja sitä voi hyödyntää nykypäivänäkin. Luulisin, että Lokki Joonatan pysyy suosittuna klassikkona vielä kymmeniä ellei jopa satoja vuosia.

Mulle sanottiin, että tämä kirja on hieman outo. Ja niin se kieltämättä onkin. Jos unohtaa, että tässä kerrotaan lokista ja miettii tarinan syvempää merkitystä se tulee avautumaan kaikenikäisille lukijoille.

57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut

Huckleberry Finnin seikkailut kertoo 14 - vuotiaasta Huck Finnistä, joka kirjan alussa asuu erään lesken luona, joka aikoo sivistää Huckia. Huck on kuitenkin tottunut seikkailuihin ja nukkumaan metsässä, joten lesken yritykset ovat tuhoon tuomittuja. Pian Huckin juoppo ja ilkeä isä tulee kuvioihin, jolloin Huck päättää lavastaa oman murhansa ja karata. Seuraan liittyy myöskin karannut Jim -n**keri, joka on Huckin ystävä, vaikka Jimiä onkin pidetty orjana. Kaksiko lähtee matkustamaan lautalla Missisipi jokea eteenpäin tavaten mitä eriskummallisimpia ihmisiä ja joutuen ihmeellisiin seikkailuihin.

Huckleberry Finnin seikkailuja pidetään yhtenä amerikkalaisen kirjallisuuden kulmakivistä. Vuonna 1884 julkaistu kirja on tavallaan jatko-osa Twainin aiemmin julkaisemmasta Tom Sawyerin seikkailuista. Molempia pidetään elämää suurempina kirjoina.

Huckleberry Finnin seikkailut on todella pidetty ja arvostettu romaani vapaudesta ja ihmisoikeuksista. Vapauteen pyrkivän Jim -n**kerin avulla lukija ymmärtää, että kirjan kirjoittamis aikana ei erilaisia ihmisiä juurikaan arvostettu muuten kuin palvelijoina.

Aluksi Huckleberry Finnin seikkailut tuntui aika tylsältä ja jokseenkin oudolta ja hassulta kirjalta. Kirja parani huomattavasti loppupuolella kun Huck Finnin paras ystävä, vilkkaampi ja kekseliäämpi Tom Sawyer tuli mukaan kuvioihin. Tämän perusteella tekisi mieli lukea kyllä myös tuo Tom Sawyerin seikkailut.

*** ½