Torey Hayden - Auringonkukkametsä

Tämä kirja ei todellakaan ollut samanlainen, kuin muut Haydenin kirjat ovat.

Auringonkukkametsä kertoo tarinan perheestä, jonka ovat perustaneet Unkarista kotoisin oleva äiti ja isä, joka hänet pelasti sodan kynsistä. Äiti on joutunut sodan aikana kokemaan vaikka mitä pahaa ja se näkyy hänen käytöksessään vuosia myhemmin, kun hän asuu jo Amerikassa perheensä kera.

Tarinaa kerrotaan perheen vanhemman lapsen, Lesleyn,  18 vuotta, näkökulmasta. Se on vähän outoa, koska kuitenkin loppujen louksi päähenkilö on itse äiti.

Kirjassa käsitellään Haydenin perinteiseen tyyliin vaikeita asioita niitä yhtään kaunistelematta. En silti tykännyt tästä niin paljon kun Haydenin muista kirjoista, joita olen lukenut. Saattanee johtua siitä, että tässä oli jotenkin todella paljon vihaa.

Torey Hayden - Hiljaisuuden lapset

Joskus nuorempana jotenkin sain käsiini Torey Haydenin kirjallisuutta. Muistaakseni luin Nukkelapsen. Niihin aikoihin kirja teki minuun kovan vaikutuksen, koska se oli niin rehellinen. Kun nyt sitten löysin Torey Haydeniä kirpparilta, oli pakko ottaa mukaan.

Hiljaisuuden lapset kertoo koskettavan tarinan kolmesta henkilöstä jotka eivät voi puhua. Torey Hayden on lasten puheterapeutti, joka ratkoo lasten ongelmia määrätietoisesti, mutta lempeästi. Ihmiset on kuvattu elävästi ja kauniisti, ja vaikeitakin asioita käsitellään rohkeasti.

 Vaikka olenkin jotenkin hyvin turtunut ihmisten pahuuteen ja sirpaleisuuteen, teki tämä kirja minuun silti vaikutuksen. Minusta on jotenkin todella outoa aina uudelleen huomata, että perheet ovat kaikki erilaisia. Se on jännää.