Neljäs käsi kertoo tv-reportteri Patrick Wallingfordista, joka eräällä juttukeikalla menettää vasemman kätensä. Wallingfordin maine naistenmiehenä ja katastrofijournalistina vaihtuu "leijonamieheksi", kun Intialainen sirkusleijona päättää napata Wallingfordin käden suorassa tv-lähetyksessä, miljoonien ihmisten edessä. Bostonilainen käsikirugi odottaa tilaisuutta tehdä maailman ensimmäinen onnistunut kädensiirto Wallingfordille, ensin pitäisi vain löytää sopiva käsi.
Kirjan neljä ensimmäistä lukua kertovat Wallingfrodin ja Zajacin elämistä ja kuinka he suhtautuvat kädensiirron odotukseen. Viides luku siirtyy kertomaan Doris ja Otto Clausenista, Wisconsonilaisesta pariskunnasta, jotka ovat Green Bay Packersien vannoutuneita faneja, ja ovat jo vuosia yrittäneet saada lasta. Pariskunta näkee leijonamiehen tapaturman televisiosta, ja vaimo saa miehensä lupaamaan, että Oton kuoleman jälkeen hänen vasen kätensä voidaan lahjoittaa Wallingfordille. Pitkä viides luku kertoo yhdestä päivästä Clauseneilla, jonka päätteeksi Otto vahingossa ampuu itsenä. Doris Clausen matkustaa saman tien miehensä käden kanssa Zajacin ja Wallingfordin luokse, ja pyytää Wallingfordia antamaa hänelle lapsen.
Neljäs käsi antaa alussa ymmärtää, että kirjassa on monia päähenkilöitä Wallingfordin lisäksi. Tohtori Zacajin elämästä kerrotaan pitkästi, samoin kuin Clauseneista. Puolenvälin jälkeen kirja kuitenkin keskittyy Wallingfordiin, hänen kuihtuvaan uraansa televisio journalistina sekä rakkauteen Doris Clausenia ja heidän poikaan, Otto Junioria kohtaan. Alku tuntui pitkän aikaa aika tahmealta kun siinä vain esiteltiin pitkästi henkilöistä ja tohtori Zajacin elämästä kerrottiin kaikki pienimmätkin yksityiskohdat. Sitten loppupuolella kirjaa Zajac vain mainittiin muutaman kerran.
John Irving Kaikki isäni hotellit ja Garpin maailma ovat ihan ehdottomasti lempikirjojani, ja Irving lempikirjailijoitani, mutta Neljäs käsi ei nyt aiheuttanut niin suurta iloa. Jotenkin koko kirja eteni tahmeasti, eikä oikein lukeminen innostanut.
**
P.S. Seuraavaksi pitäisi ottaa taas Decamerone ja historian kurssikirjat työn alle. Wish me luck!
En tosin ole lukenut kaikkia Irvingin kirjoja, mutta Neljäs käsi on ainoa, josta en muista paljon mitään. Ylipäätään minulla on sellainen mielikuva, ettei Neljäs käsi yllä lähellekään Irvingin normaalitasoa.
VastaaPoistaAloitin juuri Irvingin Ystäväni Owen Meany, katsotaan onko se hyvä :)
VastaaPoistaMaija; jotenkin tää ei vaan ollut samalla tasolla kuin Kaikki isäni hotellit tai Garpin maailma
VastaaPoistaJokke; mullakin on hyllyssä Oman elämänsä sankari, katsotaan milloin ehdin sen lukea!
Moi tytöt!
VastaaPoistaKiva kun olette kirjoitelleet tänne taas!
Äaken sattui niin hauska juttu, että nyt on pakko kommentoida. Luin nykyisten opiskelijoideni kirja-arvosteluja, ja yksi niistä vaikutti omituisen tutulta - syystäkin! Googlettelu nimittäin johti jäljet tänne.
Onnea, Ida! Sinun kirja-arvostelusi Guilloun Pahuus-kirjasta on niin hyvä, että eräs sankari yritti omia sen nimiinsä.
Jatkakaahan kirjojen lukemista ja esimerkillisten kirja-arvioiden tuottamista!
T. entinen openne Maiju
PS. On ollut jo pitkään suunnitelmissa lähettää teidän lukiojengille postia, joten nyt lupaan virallisesti, että joulukortti lähtee pian matkaan. :)
Maiju, kivaa kun kommentoit tänne! Puhuttiin eräs päivä Saanan kanssa, että olisi ihanaa saada sinut abigaalaan! <3
VastaaPoistaSe teksti on yksi suosituimpia, en usko hänen olevan ainoa, joka sitä yrittää omiin nimiinsä ottaa. Kai sanot hänelle minulta terveisiä, että vituiksi menee yo:t, jos ei itse opettele kirjoittamaan vaan copypasteaa. Vaikeampio nimittäin käyttää samaa tekniikkaa yyoossa.