49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa

Mauri Kunnaksen Koiramäen talossa on lastenkuvakirja, joka kertoo 1800 -luvun arkielämästä käyttäen koiraperhettä esimerkkinä. Siinä kerrotaan esim. heinätöistä ja vaatteiden valmistuksesta. Koiramäen talossa on hyvin opettavainen kirja lapsille. He ymmärtävät ehkä paremmin tuon ajan asioita söpöjen koirien ja kuvien kautta kerrottuna.

Mauri Kunnas on muutenkin tunnettu opettavaisista tarinoista. Hän on tehnyt muun muassa Koirien Kalevalan, jonka meikäläinenkin on nähnyt joskus näytelmänä. Oma henkilökohtainen suosikkini on kuitenkin Tassulan tarinoita -sarja, joka on aidosti hauska, vähän vanhemmankin lukijan mielestä.

Koiramäen talossa iskee kyllä ehkä vähän enemmän nuorempiin lukijoihin. Mutta ihan ok oli.

**½

5. Väinö Linna - Täällä Pohjan tähden alla 1-3

Täällä Pohjantähden alla on kolmiosainen romaanisarja, joka kattaa vuodet 1880 -luvusta 1950 -luvulle. Se kertoo suomalaisesta torppariperheestä, ja kertoo Koskelan perheen elämänvaiheet kolmen sukupolven ajalta.

Juonta en nyt jaksa alkaa sen tarkemmin selittämään, mutta kirja kertoo Koskelan perheestä; ensin isä Jussista, sitten tämän vanhimmasta pojasta Akselista (sivuten myös kahta muuta veljeä) ja Akselin jälkeen tämän pojista. Perhe kokee iloa ja surua noiden seitsemänkymmenen vuoden aikana mitä kirjassa kuvataan. Täällä Pohjantähden alla kuvaa senaikaisia yhteiskunnallisia muutoksia (sodat, sosialismi, itsenäistyminen yms.) tavallisen perheen näkökulmasta.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että tämä lukukokemus yllätti minut täysin. Valmistauduin siihen, että se olisi joku sotaa kuvaava äärimmäisen tylsä romaani, josta vain meidän iskän kaltaiset ihmiset pitäisivät. Mutta ei. Täähän oli oikeesti tosi hyvä! Vaikka tarina on fiktiivinen, tulee sellainen tunne kuin näin olisi oikein voinut käydäkin.

Ensimmäisessä osassa tutustuttiin Koskelan perheeseen, tuttaviin ja ympäristöön. Pikkuhiljaa mukaan tulivat työväenliike ja kapinat sekä Akselin romanttiset kuviot. Ensimmäinen osa tuntui varsinkin alussa hyvin tylsältä, mutta loppua kohden se parani huomattavasti. Kieli tuntui jotenkin vanhalta ja muutenkin kerronta tylli oli mielestäni sekalainen ja hieman vaikeasti ymmärrettävä. Henkilöitä oli myöskin niin paljon, että aika ajoin oli vaikea pysyä perässä kuka oli kuka.

Toinen osa on näistä kolmesta ehdottomasti paras. Kerrontatyyli ja kirjoitus on kehittynyt ja kirja on paljon selkokielisempi. Toisessa osassa on myös paljon enemmän toiminta kuin ensimmäisessä. Hienoa tässä mielestäni oli se, että vaikka toisessa osassa Akseli, Aleksi ja Aku joutuvatkin sotaan, ei kirja keskity pelkästään siihen. Aika ajoin palataan takaisin Pentikulmaan (sain vasta tässä osassa tietää, että Pentikulma oli sen kylän nimi jossa Koskelat asu) katsomaan mitä kotiväelle kuuluu. Ja täytyy kyllä myöntää, kun Aleksi ja Aku ammuttiin, itkin kyllä ihan kunnolla.

Kolmannessa osassa Akseli joutuu sopeutumaan elämään sodan jälkeen niin sanottuna "yhteiskunnan hylkiönä". Kirjan aikana Akselin nyt jo isojen lapsien sielunelämää ja ajatuksia valotetaan myös hieman enemmän. Kun toisessa osassa katsellaan vähän muutakin maailmaa, kolmannessa palataan taas ykkösen tapaa kotiin Pentinkulmalle ja normaaliin päiväjärjestykseen.

Tämän selityksen pointtina oli kuitenkin se, että ennakkoluuloistani huolimatta huomasin minkä vuoksi Täällä Pohjatähden alla on klassikko ja siten todellakin ansainnut paikkansa viidennellä sijalla tällä listalla. Fiktiivinen tarina tuntuu niin todenmukaiselta ja luultavasti onkin aika lailla tuota aikaa hyvin kuvaava.

Aika ajoin allekirjoittaneelta meni kyllä sodat ja historialliset yksityiskohdat (jotka kyllä kasilla tuli ysin arvoisesti suoritettua) sekaisin, jolloin tuli tehtyä pientä aivotyöskentelyä asian tiimoilta. Luulisin kyllä, että jos kohta lukisin kirjan uudelleen, ymmärtäisin sen paremmin ja löytäisin uusia ulottuvuuksia. Mutta en kyllä nyt ihan heti taida jaksaa.

Mielipiteeni on siis tämä: aika loistava. Kyllä tätä täytyy suositella aika lailla kaikille. Tähän mennessä paras lukemani kirja tältä listalta.

*****

68. John Steinbeck - Eedenistä itään

Ensi vaikutelma: paksu, tylsähkö, juoneton. Ensimmäiset kymmenen sivua kirjasta kuvailivat kirjan miljöötä, Salinasin laaksoa. Seuraavien kymmenien sivujen ajan esiteltiin kaksi sukua, Traskit ja Hamiltonit.

Kaikki selitettiin hyvin perusteellisesti ja pitkän kaavan mukaan. Kirjan päähenkilöinä voi pitää montaakin ihmistä, se nimittäin kertoo tarinaa pitkältä aikaväliltä.

Selvästi näkyvin aihe kirjassa oli ihmisen pahuus ja hyvyys ja se, että miten ne ilmenevät. Kirjassa oli monia auki jätettyjä kysy,myksiä, joita tarinan edetessä pohdittiin.

Kysymykset olivat hyviä ja kirjan idea samoin. Kaikki vain oli kirjoitettu niin pitkästyttävästi, että kirjan luku vei minulta aivan hirveästi aikaa.

En kauheasti pitänyt kirjan hitaasta kerronnasta, mutta elokuvana tuo saattaa olla onnistunut. Aihe oli aivan loistava, ja henkilöt syvällisiä. Ihmisen pahuus oli esitetty kirjassa todella aidosti, melkein pelottavastikin. Hyvyys näkyi sen varjossa todella hyvin.

**½

21. Richard Bach - Lokki Joonatan

Lokki Joonatan on tarina lokista, joka ei suostu olemaan tavallinen lokki ja tappelemaan rannalla kalanraadoista. Joonatan haluaa oppia lentämään. Eikä vain lentämään saadakseen ruokaa vaan lentämään kovaa ja korkealla. Joonatanin lokkilauma ei tästä erilaisesta ajatustavasta pidä, vaan karkoittaa Joonatanin. Näin alkaa Lokki Joonatanin matka erilaisten lokkien keskuudessa, jossa ei tarvitse olla mitenkään yhteen muottiin sopiva.

Lokki Joonatan on ensisijaisesti tarina vapaudesta ja siitä, miten erilaisetkin eliöt voivat löytää oman paikkansa maailmassa tai sen ulkopuolella. Kirjan sanoma on mielestäni ajaton, ja sitä voi hyödyntää nykypäivänäkin. Luulisin, että Lokki Joonatan pysyy suosittuna klassikkona vielä kymmeniä ellei jopa satoja vuosia.

Mulle sanottiin, että tämä kirja on hieman outo. Ja niin se kieltämättä onkin. Jos unohtaa, että tässä kerrotaan lokista ja miettii tarinan syvempää merkitystä se tulee avautumaan kaikenikäisille lukijoille.

57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut

Huckleberry Finnin seikkailut kertoo 14 - vuotiaasta Huck Finnistä, joka kirjan alussa asuu erään lesken luona, joka aikoo sivistää Huckia. Huck on kuitenkin tottunut seikkailuihin ja nukkumaan metsässä, joten lesken yritykset ovat tuhoon tuomittuja. Pian Huckin juoppo ja ilkeä isä tulee kuvioihin, jolloin Huck päättää lavastaa oman murhansa ja karata. Seuraan liittyy myöskin karannut Jim -n**keri, joka on Huckin ystävä, vaikka Jimiä onkin pidetty orjana. Kaksiko lähtee matkustamaan lautalla Missisipi jokea eteenpäin tavaten mitä eriskummallisimpia ihmisiä ja joutuen ihmeellisiin seikkailuihin.

Huckleberry Finnin seikkailuja pidetään yhtenä amerikkalaisen kirjallisuuden kulmakivistä. Vuonna 1884 julkaistu kirja on tavallaan jatko-osa Twainin aiemmin julkaisemmasta Tom Sawyerin seikkailuista. Molempia pidetään elämää suurempina kirjoina.

Huckleberry Finnin seikkailut on todella pidetty ja arvostettu romaani vapaudesta ja ihmisoikeuksista. Vapauteen pyrkivän Jim -n**kerin avulla lukija ymmärtää, että kirjan kirjoittamis aikana ei erilaisia ihmisiä juurikaan arvostettu muuten kuin palvelijoina.

Aluksi Huckleberry Finnin seikkailut tuntui aika tylsältä ja jokseenkin oudolta ja hassulta kirjalta. Kirja parani huomattavasti loppupuolella kun Huck Finnin paras ystävä, vilkkaampi ja kekseliäämpi Tom Sawyer tuli mukaan kuvioihin. Tämän perusteella tekisi mieli lukea kyllä myös tuo Tom Sawyerin seikkailut.

*** ½