Näytetään tekstit, joissa on tunniste Deborah Spungen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Deborah Spungen. Näytä kaikki tekstit

perjantai 23. joulukuuta 2022

87. Deborah Spungen - Nancy

 Varasin tämän ja Vankileirien saariston kirjastosta luettavakseni. Vankileirien saaristo tuntui ajankohtaiselta ja muistelin, että en ole vielä lukenut sitä. Vaan suuripa olikin yllätykseni, kun löysinkin siitä oman arvosteluni. Siihen on tajuton jono, joten kerkeänkin tässä nyt pohtimaan, että uskaltaisinko kokeilla toista lukukertaa.

Nancyn varasin siksi, että jostain syystä mulla on ollut kamala ikävä tätä kirjaa. Muistelin, että todella pidin tästä yläasteikäisenä, joskaan en muistanut juurikaan kirjan sisältöä. Vasta varauksen hakiessani tajusin, että tämäkin kuuluu näiden 100 kirjan joukkoon. Luulin, että olin jo kirjoittanut tästä, vaan enpä ollutkaan. Hassua, miten voi ihmisen muisti olla aivan mitä sattuu.

Nancy on Nancyn äidin, Deborah Spungenin kirjoittama kirja. Kirja alkaa siitä, kun Nancyn äiti pyörii epätoivoisena pitkin taloa ja pohtii ihan tosissaan itsemurhaa. Nancy on juuri murhattu, ja toimittajat piirittävät taloa kuin nälkäiset sudet.

Nancy syntyi vuonna -58 jenkeissä nuoren pariskunnan esikoiseksi. Hänellä oli syntyessään napanuora kiertyneenä kaulan ympärille, sekä jotain ongelmia bilirubiiniarvoissa. Nyt myöhemmin on todettu näiden seikkojen nostavan neurologisten häiriöiden mahdollisuutta.

Nancyn lapsuus oli rankka. Niin vanhemmille, kuin lapsellekin. Lapsi oli kärttyisä, itkuinen ja aggressiivinen. Vanhemmat kiersivät lääkäriltä toiselle, ja koettivat saada apua lapselleen. Joka paikassa todettiin kuitenkin joko, että lapsi on täysin normaali, tai että lapsella on liikaa ongelmia, jotta häntä voitaisiin auttaa. Spungen kuvaa kirjassa erittäin todentuntuisesti sitä epätoivoa, jonka tuollainen tilanne aiheuttaa. Kun kukaan ei ota tosissaan, eikä mistään saa apua.

Nyt myöhemmin on epäilty, että Nancylla olisi ollut lapsuudestaan asti skitsofrenia. Lasten skitsofrenia on ilmeisesti nykyäänkin melko haastava diagnosoitava, sillä monet sen oireet liittyvät lapsen normaaleihin kehitysvaiheisiin ja voi olla vaikea erottaa, mikä on normaalia kehitystä, ja mikä taas mielenterveyden häiriötä. Toisaalta lapsille ei (ilmeisesti) anneta näin rankkoja diagnooseja herkästi myöskään siksi, että diagnoosi voi vaikuttaa elämään rajusti.

Nancy alkaa nuorella iällä käyttämään huumeita, myös suonensisäisiä. Hän idolisoi muusikoita, ja vaikuttaakin siltä, että hänen tavoitteensa on päästä jonkun soittajapojan tyttöystäväksi. Mutkien kautta hän sitten tapaakin Sid Viciousin ja parivaljaksota tulee nopeasti pari. Sid on punk-bändin basisti, jolla on rankka menneisyys.

Kirjassa puhutaan avoimesti ja häpeilemättä itsetuhoisuudesta, huumeista, väkivallasta ja monesta tabuksi koetusta asiasta. Kirja ei kuitenkaan mitenkään glorifioi näitä aiheita, vaan niistä kerrotaan raadollisen realistisesti.

En voi välttyä tämän kirjan jälkeen pohtimasta sitä, että miten voi olla, että tämä kirja on edelleen ajankohtainen. Kirja siis tosiaan perustuu jenkkilään 60-70-luvuille, ja silti en epäilisi hetkeäkään, ettei samat tapahtumat voisi toistua 2020-luvun Suomessa. On surullinen tosiasia, että meidän mielenterveys- ja päihdepalvelumme ovat todella aliresursoituja. Sen lisäksi näissä palveluissa eriytetään usein toisistaan mt- ja päihdeongelmat, vaikka yleensä ne nivoutuvat toisiinsa niin kiinteästi, että jompaa kumpaa hoitaakseen on hoidettava kumpaakin ongelmaa.

Jos kaipaat nykyajan katsausta suomalaiseen meininkiin suosittelen vahvasti kirjaa "Sun poika kävi täällä", kirjoittanut Venla Kuoppamäki. Kirja on äidin kertomus siitä, miten hän koettaa auttaa poikaansa, jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Perustarina tässä kirjassa on aivan sama, kuin Nancyssä. "Sun poika kävi täällä" sijoittuu 2010-luvulle.

Toivon kaikille mielenterveyttä, lempeyttä ja rakkautta. Jokainen meistä ansaitsisi mielen, jonka kanssa jaksaa elää ja olla. Vaikka mielenterveyspalvelut ovatkin aliresursoituja, haluan painottaa sitä, että jos koet tarvitsevasi apua, tarvitset sitä. Sinun hätäsi ei ole mitättömämpi, kuin jonkun toisen.

*****