keskiviikko 9. helmikuuta 2011

58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi


Mie luin tämän kirjan jo pari viikkoa sitten. Miulla on tästä kirjasta aika paljonkin ajatuksia, mutta tuntuu, etten oikein osaa pukea niitä sanoiksi.

Ensimmäisenä täytyy sanoa, että Sinisalolla on hyvin mielenkiintoinen ja perverssi mielikuvitus. Toisaalta hän tuntuu ymmärtävän tiettyjä asioita ihmisessä (esim. ihastumisia, seksuaalista suuntautumista ja narsismia)
paremmin kuin muut.

Kirjan päähenkilö on valokuvaaja Mikael, joka eräänä pettymysten täyteisenä yönä löytää nuorison kiusaaman peikon poikasen roskakatoksesta. Ja kyseessä siis on oikea peikko, vaikka ensin luulinkin, että se oli lempinimi jollekkin...

Sinisalo tuntuu kirjoittavan tahallisesti niin, että lukija aina välillä huomaa, että "minulla oli tälläinenkin ennakkoluulo", mutta sitten taas välistä hän tuntuu voimistavan stereotypioita. Alussa luulin päähenkilön olevan nainen, koska hän käyttäytyi peikkoa kohtaan niin suojelevasti ja samalla tavalla miten olettaisi naisen huolehtivan löytäessään lapsen (peikkoa kuvailtiin hyvin lapsenomaiseksi) kadulta. Selvisi kuitenkin, että päähenkilö on Mikael, joka on homo.

Mikael vie peikon kotiinsa ja yrittää kesyttää sitä. Ennenkuin hän huomaakaan, on hän kiintynyt tähän petoeläimeen hyvin voimakkaasti. Vaikkakin kirjassa esitetään ihan fyysisiä syitä tähän kiintymykseen, on jotkin asiat hyvin vaikeita ymmärtää. Niitä asioita en paljasta, koska ne tuovat mielenkiintoisen lisän lukukokemukseen. Jos aikoo lukea tämän kirjan, voi varautua siihen, että aivan varmasti jossain vaiheessa lukemista loksahtaa leuka auki.

Sinisalon kirja on täynnä intertekstuaalisuutta. Kun Mikael löytää peikon, hän alkaa tutkimaan kaikenmaailman petoeläinkirjoja ja satukirjoja. Kirja on rakennettu niin, että joka toinen luku on jonkun ihmisen näkökulmasta ja joka toinen on jokin tekstin pätkä.

Mikaelin lisäksi kirjassa toimivat kertojina Mikaelin panot: eräs eläinlääkäri, Mikaelin pomo ja Mikaelia syvästi ihaileva nörtti. Sen lisäksi kirjassa päästetään välillä ääneen Palomita, Mikaelin alakerran miehen postimyyntivaimo. Kaikki henkilöt edustavat jotakin "ääripäätä". Mikaelin pomo on narsisti, joka yrittää pomputella Mikaelia, mutta johon kuitenkin itseensä sattuu, kun Mikael ei enää ihannoikaan häntä, vaan Pessiä. Tämä nörttipoika on täysin stereotyyppinen, hän keräilee kirjoja, on vähän ruma ja rakastuu sitten Mikaeliin, joka on todella kaunis ja enkelimäinen. Palomita on nainen, joka on ulkomailta tuotu väkivaltaisen miehen orjaksi ja joka vaan sopeutuu tilanteeseen.

Aina välillä miulle tuli semmoinen olo, että yrittääkö Sinisalo ottaa liian moneen asiaan kantaa. Hän puhuu selvästi homouden, väkivallattomuuden, ystävällisyyden ja viisauden puolesta. Kirja oli kuitenkin hyvin rakennettu kokonaisuus, joka onnistui herättämään monenlaisia tunteita. Suosittelen kaikille yli 16-vuotiaille, kirja sisältää melko härskejä kohtauksia.

****

Edit: ope kommaili, että tuolla oli virhe tekstissä. En jaksanut alkaa sitä nyt muotoilemaan uudelleen, joten poistin yhden virkkeen. 

5 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Kuulostaapa mielenkiintoiselta kirjalta! Tämä täytyy lukea jossain vaiheessa:) kiitos arviostasi:)

ope kirjoitti...

Hups, nyt on sattunut jonkinmoinen häiriö informaation välittymisessä. Kirjan lukujen nimet ovat nimittäin säkeitä Päivänsäde ja menninkäinen -laulusta, samoin kuin kirjan nimikin (hiton hyvä ja sopiva nimi muuten). Pessi ja Illusia on kyllä myös vahvasti läsnä.

Kiva, että pidit kirjasta! Suosittelen lukemaan sen joskus uudestaan. Toisella lukukerralla siitä nimittäin huomaa entistä enemmän asioita, esim. vihjeitä lopun "luonto iskee takaisin" -tyyppisestä ratkaisusta. Moni asia saa selityksen hyvin hienovaraisten vihjausten perusteella. Viittausten verkosto on kirjassa valtavan harkittu ja kiehtova!

Joo, käyn kyllä täällä aina silloin tällöin vilkaisemassa mietteitänne. Mahtavaa, että jaksatte kirjoitella ajatuksianne - ja lukea monenlaisia kirjoja!

Jatkakaa!

Terveisin

MLI

illegalll kirjoitti...

Sanna: No hyvä että joitain kiinnostaa, että mitä me kirjoitamme. :)

ope: Oho, nytpä korjaan asian.

Raisa kirjoitti...

Mulle jäi tästä kirjasta sellainen olo, että jäi vähän kesken tai että voisi hyvin tehdä vielä jatko-osan, joka kertoisikin sitten asiat ihan päinvastoin... eli jatkaen siitä tilanteesta mihin kaikki päättyi. Toisaalta ihan kiva, että jokainen saa käyttää omaa mielikuvitustaan.

illegalll kirjoitti...

Raisa: olihan se loppu tosiaan aika kökkö, mutta toisaalta aivan loistava.