tiistai 21. helmikuuta 2012

Totta & muita lukuloman alun kuulumisia


Ensinnäkin, Riikka Pulkkisen Totta tuli kaverin vahvasta suosituksesta luettua tuossa viikko sitten, ja sehän oli upea, aivan niinkuin ajattelinkin. Kuten Rajassakin, Totta -romaanissa on monia eri kertojia, ja lisäksi tarina sijoittuu kahdelle eri vuosikymmenelle. Tunnelataus varsinkin kirjan lopussa on todella vahva. Monet henkilöt ja kahden eri aikakauden tarinat eivät tee kirjasta sekavaa, mutta sen verran haastavan, että toinen lukukerta ei varmastikaan olisi pahitteeksi.

Mutta sitten muita kuulumisia. Viime viikko oli aikamoista haipakkaa, hauskaa ja vähän haikeaa. Torstaina oli tosiaan penkkarit sekä penkkarijatkot ja lauantai ja sunnuntai oltiin pahamaineisella abristeilyllä. Ei siitä sen enempää kuin että tehtiin kollektiivinen sopimus, että ei enää ikinä soutuvenettä suurempaan paattin.:D

Lukuloman kaksi ensimmäistä päivää on kyllä mennyt ihan vaan kotona istuskellessa ja nukkuessa. En oo oikein vielä osannut aloittaa lukemista, kun tuntuu hassulta kun ei tarvitse mennä kouluun. Kauhea ikävä jo nyt kaikki kavereita, niin että melkein itkettää kun radiosta tulee Frontside Ollie. Mutta kai sitä pitäisi pikkuhiljaa ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa pänttäämään äikkää, historiaa ja matikkaa. Muitakin kirjoja on tarkoitus lukea kuin koulukirjoja. Narnian tarinat on kesken tuossa sängyn vieressä ja kirjahyllyssä odottaa muutama John Irving.

torstai 9. helmikuuta 2012

Apuaa

Noni, huomenna alkais sitten kirjotukset. Jännittäääääää!!! Toivottakaa meille onnea!

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran

Ensimmäinen ajatus kirjan loputtua: "Ihan kuin Anna Karenina, Eedenistä itään ja Täällä Pohjantähden alla yhdistettynä samaan kirjaan". Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta Suomen sisällissota ja sen eri kohtaloiden kuvaus. Anna Kareninasta ns. yläluokan ihmiset kahvipöydistä. Ja Eedenistä itään -kirjasta kuvaus ja sen monipuolisuus.

Missä kuljimme kerrran on mielenkiintoinen romaani eri ihmisten kasvamisesta. Se kertoo kasvutarinoita eri yhteiskuntaluokista lähtöisin olevien ihmisten elämästä. Jotenkin silti tuntuu, että tarina painottuu eniten valkoisten elämään.

Miun on jotenkin vaikia sanoa tästä mitään, tykkäsin, mutta tavallaan en. Tämä on sellainen kirja, että tän voisi tunkea monelle nuorelle aikuiselle käteen, jos ne vaikka ottaisivat oppia aidosti kuvatuista virheistä ja niiden seurauksista. Jotenkin juonellisesti tämä on aika köyhä, mutta kuvaus on hienoa.

****

lauantai 28. tammikuuta 2012

Listan ulkopuolelta: Peter Franzén - Tumman veden päällä


Peter Franzén omaelämänkerrallinen teos Tumman veden päällä kertoo erään perheen vaikeuksista pienen Pete-pojan näkökulmasta. Peter Ranssenilla on pieni pikkusisko Suvi, ihana äiti, hauskat isovanhemmat, ja Helsingissä asuva oikea isä ja hänen uusi perheensä. Petellä on monia ylpeydenaiheita, kuten Helsingin-isän antama polkuauto, mutta myös raskaita salaisuuksia: kotona asuva poliisi-isä muuttuu humalassa pelottavaksi, ja hakkaa äidin.

Peter Franzén kertoo ilmeisesti omaan elämäänsä perustuvaa fiktiivistä tarinaa puhtaasti lapsen silmin. Kerrontatyyli on vaikuttavan rehellinen. Lauseet ovat yleensä lyhyitä, ja sisältävät sananmukaisesti sen mitä lapsen pään sisällä juuri sillä hetkellä liikkuu. Perheväkivallan kuvaus on raa'an rehellistä ja itkettävän todenmukaista on myös se, miten Pete ei varsinkaan aluksi ymmärrä mistä on kyse.

Peten elämän myös iloiset ajat on kuvattu todella hauskasti. Suvi-siskon sanomisten perään Pete ajattelee, että sisko on hauska. Pahoista tapahtumista ja äkkinäisistä yökyläilyistä mummon ja papan luokse siirrytään yhdellä nopealla hyppäyksellä hauskan talvipäivän viettoon koko perheen kanssa.

Vaikka suurinpiirtein tiesin ja arvasin, mistä tämä kirja kertoo, yllätti juuri tuo lapsenomainen rehellisyys minut positiivisesti. Puhtaasti lapsen ajatuksia sisältävä teos on todellakin yksi viime vuoden suomalaisen kirjallisuuden kärkiä.



****
Sen verran täytyy vielä lisätä, että tänään taas muistin miksi tykkään lukea. Viime aikoina en ole saanut luettua oikein mitään, mutta tänään kun ahmaisin tuon Tumman veden päällä ihan yhdessä päivässä, ajattelin, että voisi hyvinkin ottaa taas yöpöydälle jonkun muunkin kirjan kuin historian kurssikirjan! Että kiitos vaan Peter Franzen kun palautit mun innon lukemiseen !

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Tulkitse, erittele ja analysoi

Hiiohoi. Koska en saa mitään luettua (vaikka pitäisi, koulussa pukkaa deadlinet päälle), niin ajattelin jakaa kanssanne erään hienon asian. Tehän siellä kai tiedättekin, että ollaan Veeran kanssa abeja, samassa koulussa samalla luokalla. No, sehän tietysti tarkoittaa sitä, että ylioppilaskokeet on tulossa. Ja koska ne on tulossa, niin me ollaan äidinkielen kursseilla käyty tekstitaitoa ja esseekoetta läpi. Ja harjoiteltu niitä varten. Kummassakin kokeessa on mahdollista, että tulee tehtävä, jossa pitää analysoida kuvaa, runoa tai novellia. Koska mie olen vähän tämmöinen suora ihminen, minua ottaa päähän, kun joistain kuvista ja teksteistä pitää etsimällä etsiä piilotettuja merkityksiä ja muuta shaibaa.

Etsin googlesta kuvan hakusanalla "tulkitse ja analysoi"



No niin, meidän tehtävä on nyt tulkita ja analysoida tätä maalausta. Koska me nyt ei tiedetä julkaisuaikaa ja -paikkaa, niin ei voida tehdä niistä tulkintoja, mutta maalari oli joku Olli. Eli mies. Mie alotan hyvillä tulkinnoilla.

- Koska maalari on maalannut taulustaan suttuisen ja epäselvän, se selvästi kielii hänen maailmankatsomuksensa olevan epäselvä. Hän saattaa tuntea maailman ehkä pelottavana ja hämyisenä paikkana, ja ihmiset vain väriläiskinä horisontissa.
- Taulu painottuu oikealle, jossa on vahvoja värejä ja etualalla henkilö. Hallitseva väri on punainen, seksuaalisuuden, rakkauden ja jopa verenkin väri. Tämä luo tauluun vahvan eroottisen latauksen. Eroottista latausta lisää vasemmassa yläreunassa oleva harmaa kuvio, joka muistuttaa ylväästi seisovaa fallosta.

Turhauttaa. Ihan oikeasti, en ymmärrä miksi meidän pitää tulkita maalauksia. Mainoksen erittelyn ja tulkinnan ymmärrän, mutta en maalauksien, runojen ja novellien. Ne ovat taidetta, ei niitä pidä välttämättä ymmärtää niin kauhean perinpohjaisesti. Jos maalauksessa on kukka, se saattaa  oikeasti esittää ihan kukkaa, ei esimerkiksi puhelinpylvästä, joka kritisoi aikamme teknologian määrää.

Näitä kivoja ylitulkitsemisia saa jatkaa kommenttilaatikkoon, jos tahtoo. Ja kuvan saa klikkaamalla isommaksi.

Ja älkää jooko ottako liian tosissanne, tottahan mie ymmärrän, että joitain runoja on ihan hyvä tulkita, ei ne muuten ehkä avaudu.