lauantai 25. syyskuuta 2010

84. Thomas Harris - Uhrilampaat

Thomas Harrisin kulttisuosikiksi muodostunut kirja Uhrilampaat, kertoo agentiksi opiskelevasta Clarice Starligista, joka saa tehtäväkseen haastatella karmaisevaa sarjamurhaajaa, tohtori Hannibal Lcteria hänen tiedoistaan toisesta sarjamurhaajasta, Buffalo-Billistä. Starling vetäistään mukaan takaa-ajoon, sekä Lecterin ja Buffalo-Billin karmaisevaan ja kieroutuneeseen maailmaan.
Luin tätä kirjaa aika pitkään se sivumäärään verrattuna, osin johtuen siitä, että keskityin lähinnä noihin koulukirjoihin parin viime viikon ajan. Muuten luin tätä aika hitaasti ja varauksella, sillä pelkäsin alitajuisesti koko ajan, että kohta tulee joku karmaiseva ja ällöttävä juttu. Olen aika herkkä tälläisissä asioissa. Mutta ei sellaista tullut. Ällöttävillä nylkemis- ja tappojutuilla ei olla mässäilty liiaksi, että kirjan lukemisesta tulisi sietämätöntä.

Noin muutenhan Uhrilampaat on todella hyvä kirja. Juonellisesti ja kerronallisesti sujuva ja mielenkiintoinen. Henkilöistä on tehty sopivasti salaperäisiä ja kiinostavia, että heidän teoistaan ja kohtaloistaan jaksaa kiinnostua ja lukea. Tekisi ehkä mieli lukea Harrisin muutkin teokset. Elokuvaa Uhrilampaat en ehkä uskalla lähiaikoina katsoa, saattaa mennä yöunet.

****

lauantai 4. syyskuuta 2010

91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi


En oikein tiedä miksi tätä kirjaa pitäisi sanoa, tai miksi yleensäkin tätä kirjallisuuden lajia kutsutaan. Tässä on runoja, mutta ei sitten kumminkaan. Tällänen lajityyppi ei kuitenkaan hirveesti muhun iske, ei runot noin yleensäkään. Mutta tässä ei onneks ollu pelkkiä runoja, niin ehkä sen takia tykkäsin tästä kuitenkin ihan kohtalaisesti. Kyllä mä toisaalta ymmärrä miks tämä on "liikauttanut jo tuhansien suomalaisten sydäntä".
Tässä kirjotetaan arjen pienistä asioista, ja jotkut luvuista oli oikeesti hyviä nerokkaita ja jopa hauskoja.

**½

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

85. Raymond Chandler - Syvä uni


Kirja kertoo yksityisetsivä Phillip Marlow'sta, joka saa työtehtävän vanhalta herra Sternwoodilta, jolla on myös kaksi vaarallisen kaunista tytärtä.

Tästä nyt ei ole paljoakaan sanottavaa. Ihan ok, vähän sekava. En kuitenkaan ymmärrä miksi Syvä uni on laitettu tähän listaan. Aika mitäänsanomaton.


**

lauantai 21. elokuuta 2010

80. William Shakespeare - Hamlet, Tanskan prinssi


Tästä nyt ei ole paljon sanottavaa: näytelmä kertoo Hamletista, Tanskan prinssistä, joka metsästää isänsä surmaajaa.
En oikein tiennyt mitä ajatella tästä etukäteen, sillä ainut näytelmä minkä olen aiemmin lukenut on Minna Canthin Anna-Liisan ja muistan, että siitä en pitänyt. Jotenkin vierastan näitten näytelmien lukemista. Mutta tässä oli onneksi selkeämpi juoni. Tää ei ollut niin pitkä ja vaikea lukuinen kuin ajattelin, itseasissa aika lyhyt ja kun keskittyi tekstiin kunnolla niin hyvin sai selvän. Uskon kuitenkin, että tämä on parempi ja vaikuttavampi näyttämöllä, mihin tämä on alunperin tarkoitettu.

**

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Listan ulkopuolelta: Kjell Westö - Leijat Helsingin yllä


Kirjotan nyt ihan lyhyesti tästä: Leijat Helsingin yllä on upee kirja. Mahtava. Oon itseasiassa lukenu tän kerran aiemminkin, joskus kasilla äidinkieltä varten, ja silloinkin pidin tätä hyvänä. Luulen, etten vieläkään osaa arvostaa kirjaa tarpeeksi, enkä saa siitä kaikkea irti. Luultavasti sellaisilla, jotka ovat eläneet nuoruuttaan 80- ja 90-luvuilla Helsingissä, kirjalla on erityinen merkitys heille. Mutta kyllä se tälläiselle 17-vuotiaalle maalaisjuntille avautuu.

Kjell Westö on muutekin upea kirjailija, olen lukenut muitakin hänen kirjojaan. Sain vasta vähän aikaa sitten tietää, että Leijat Helsingin yllä on ensimmäinen osa Westön Helsinkin -trilogiaa, oodia ja ylistystä Helsingille. Loistava Missä kuljimme kerran on sitten toinen osa, ja tän vuoden puolella ilmestynyt Älä käy yöhän yksin sitten kolmas. Odotan todella että saan käsiini tuon viimeksi mainitun. Nää on kyllä sellaset kolme kirjaa, jotka ajattelin hankkia pokkarina ja säilyttää. Luulen, että saan näistä enemmän irti vielä myöhempinä vuosina.

sunnuntai 8. elokuuta 2010

99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän


Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän kertoo suomalaisen rock -tähden Summer Maplen, oikealta nimeltään Suvi Vaahteran elämästä kahdesta eri näkökulmasta. Antti Salokoski on Suvin entinen poikaystävä ja Leena Vaahtera Suvin äiti; heillä molemmin on osansa Summer Maplen hallitsemattomassa tarinassa. Laulajatar itse katoaa kirjan alussa Afrikkaan ja molemmat kertojat kierivät auki elämänsä Suvin muuttuessa Summer Mapleksi.

"Kiihkeä tarina kahden sukupolven toteutuneista ja toteutumattomista unelmista ja näiden unelmien hinnasta. Romaani musiikista. Romaani rakkaudesta. Romaani musiikista rakkautena."
Pokkariversion takakannesta löytyvä kuvaus osuu aika nappiin. Anna minun rakastaa enemmän on mielestäni todella monitasoinen romaani. Suoraviivainen mutta hankala. Kaunis mutta ärsyttävä.
Tarinassa on kaksi kertojaa. Antin osuudet ovat selkeämpiä (ja mielenkiintoisempia), kertovat Suvin vaiheista ja Antin omasta elämästä ilman Suvia ja Suvin kanssa. Leenan taas lähinnä aikuisen naisen muistelmia, palasia elämästä. Kauniista kirjoitettuja ja hankalaa luettavaa. Kuitenkin ne vievät tarinaa ovelasti eteenpäin.

Tästä on kuitenkin hankala sanoa paljon mitään... Tosi hyvä, joo, eikä missään tapauksessa jättänyt kylmäksi. Kirja pitää otteessaan ja jaksaa yllättää loppumetreille saakka, joka on todella kunnioitettava saavutus. Luulen kuitenkin, että pienet yksityiskohdat ja suuri kokonaisuus aukeaisivat paremmin toisella lukukerralla.

****½

maanantai 2. elokuuta 2010

41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli


Seitsemännen portaan enkeli on omaelämänkerrallinen romaani hänen lapsuudestaan. Nuori Francis McCourt varttui lapsuutensa ensimmäiset vuodet pula-ajan Brookklynissä, sitten Limerickissä Irlannissa. Irlantilainen katolinen lapsuus on kurjaakin kurjempi; isä ryyppää kaikki rahat, äiti kerjää koyhäin avustusta ja koko ajan enkeli tuo lisää lapsia.

Tarina on mielestäni upea. Todella surullinen, mutta sympaattinen. Suomalainen kirjailija Jari Tervo on kommentoinut kirjaa sanomalla, että se "naurattaa melkein koko sen ajan, kun ei itketä." Aika hyvin sanottu.
Jotenkin kauhistuttavaa, mutta myös helppoa ajatella, että romaanin tapahtumat ovat todellisia. Todenpohjaisia ainakin, tietysti McCourt on liioitellut ja keksinyt tiettyjä asioita.
Ainut mikä jäi vaivaamaan oli se, että mitä sille isälle tapahtu. Se vaan hävis yhtäkkiä eikä sen vaiheista mainittu enää mitään. Tai ehkä mainittiin ja en vaan huomannut. Seitsemänne portaan enkeli on ensimmäinen osan Frank McCourtin niin sanotusta muistelma trilogiasta. Kylllä ehkä tekis mieli lukea seuraavakin, Amerikan ihmemaassa.

Tykkään jotenkin todella paljon kirjan kirjoitustyylistä. Se on jotenkin tosi suora, sillä asiat on kerrottu lapsen näkökulmasta, joka ei ole ollut tietyistä asioista yhtä tietoinen kuin nykypäivän lapset. Synkkä tarina voisi masentaa aurinkoisempaakin ihmistä, mutta jotenkin kirjan lapsekas ja veikeä kertomistyyli vie mukanaan ja alkaa kaikessa trragisuudessaan jopa naurattamaan.

****

maanantai 26. heinäkuuta 2010

19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu


Kaikkihan tietävät mistä Peppi Pitkätossu kertoo. Supervahvasta Peppi -nimisestä tytöstä, joka asuu Huvikummussa apinansa ja hevosensa kanssa. Kaikki ovat luultavasti kuulleet pienenä Peppi Pitkätossu satuja, enkä minä ole poikkeus. En muista aiemmin lukeneeni tätä kirjaa, mutta kuulleeni tarinat, sekä lukeneneeni muita tarinoita ja muistan myös jonkinlaisen piirretyn tv-sarjan. Mutta mitähän tästä nyt sanoisi. Hauskempi kuin muistin, jutut iskee vielä näin vanhemmallakin iällä. Ja oystyn vain kuvittelemaan kuinka suloinen Herra Tossavainen on. Jotenkin suloinen mielikuva siitä tulee. Mutta ei varmaan muuta. Kaikkihan rakastaa Peppi Pitkätossua, enkä minä ole poikkeus.

***½

tiistai 6. heinäkuuta 2010

50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää


Tuulen viemää ei ollut todellakaan sellainen kuin odotin. En oikein osaa sanoa millaiseksi sitä luulin, mutta ainakin tylsäksi. Samantyyppiseksi kuin Tolstoin kirjoja, joissa käydään vaan tanssiaisissa ja murehditaan typeriä ongelmia. Mutta ei. Tuulen viemäähän yllätti positiivisesti.

Scarlett O'Hara on etelävaltiolainen kaunotar, joka nauttii useiden miesten ihailusta ja helposta ja ylellisestä elämästä 1860 -luvun Georgiassa. Hän haaveile naapurin komeasta Ashley Wilkesistä ja rakastaa kaunista kotiplantaasiaan Taraa. Elämä heittää kuitekin Scarletin keskelle Yhdysvaltojen sisällissotaa ja Scarlett joutuu ajan mittaan sopeutumaan kovaan työntekoon ylellisen ja helpon elämän jälkeen.

Kirja yllätti ensinnäkin siinä suhteessa kuinka paljon se kertoi historiallisia asioita ja ykstyiskohtia sisällisodasta, sillä päähenkilöt todellakin joutuivat keskelle sitä. Muutenkin itse tarina oli yllättävä. Hienosta ja leidiksi kasvatetusta neidistä paljastuu periksiantamaton, itsepäinen, rohkea ja älykäs nainen, joka kaiken menetettyäänkin nousee ylös. Scarlett ei kuitenkaan todellakaan ole täydellinen. Hän on itsepäinen, itsekeskeinen, häikäilemätön ja jollain tavalla myös ylpeä. Hän tekee todellakin kaikkensa saadakseen mitä haluaa ja entisen ylellisen elämänsä takaisin. Hänen elämäänsä kuuluu paljon miehiä, kirjan aikana neljä tärkeätä, joilla kaikilla on oma lukunsa Scarletin elämässä.

Kerronta tapa ei ollut samalla tavalla tappavan tylsä kuin Tolstoin kirjoissa, tai jopa Ylpeydessä ja ennakkoluulossa. Se oli mielenkiintoinen ja koko ajan tapahtui. Vaikka melkein yhdeksänsataa sivua älyttömän pientä teksitä tuntui alussa mahdottomalta aika nopeasti se kuitenkin meni. Vastoin ennakkoluuloja tykkäsin kyllä kovasti.

****

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Häräntappoase on stage

Kävin eilen Tampereella Pyynikin kesäteatterissa kattomassa Häräntappoaseen, ja oli kyllä ihan kloistava, tykkäsin älyttömästi! Vaikka oli ihan sairaan kuuma (30 astetta lämmintä) se ei hirveesti haitannu. Paikkana se oli upee, järvimaisema. Mun mielestä se oli hirveen hyvin toteutettu, katsomo oli pyörivä, joten mukaan saatiin kaikki monet tapahtumapaikat mukaan. Siinä oli myös lauluja mukana, jotka tavallaan vei sitä tarinaa eteenpäin, koska kirjassa on paljon Allun itsensä kertomia osioita ilman minkäänlaista dialogia.

Näyttelijät oli kyllä upeimpia, kaikki veti ihan täysillä. Suurin osa näyttelijöistä opiskelevat Teatterikorkeassa ja Tampereen näyttelijätyön laitoksella ja ne osas oikeesti hommansa ja olivat sisäsitäneet hahmonsa tosi hyvin. Pasi Rutasen hahmosta teki vielä upeemman se näyttelijä, ja muutkin hahmot oli tosi hauskoja, ja näytelmä nauratti useasti.

Suosittelen kyllä kaikille, ei tarvitse edes välttämättä kirjaa lukea niin voi mennä upean näytelmän katsomaan. :) Häräntappoase 2010