perjantai 14. elokuuta 2009

75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva


Dorian Grayn muotokuva kertoo nuoresta ja poikkeuksellisen kauniista nuoresta miehestä, Dorian Graysta. Dorianin taiteilijaystävä maalaa miehen muotkuvan ja lahjoittaa sen tälle. Samoihin aikoihin Dorian rakastuu nuoreen ja kauniiseen näyttelijään Sybil Vaneen, mutta miehen äkillisen raivonpuuskan seurauksena Sybil riistää itseltään hengen. Mies jatkaa syntisiä tekojaan ja kehdeksantoista vuoden kuluessa hän huomaa muotokuvansa muuttuvan, mutta hänen itsensä pysyvän yhä nuorena.

Dorian Grayn muotokuva on aika hassu kirja. Välillä siinä on hirveen pitkiä jaksoja jollon ei tapahdu mitään ja sitten välillä on niin paljon toimintaa että ei meinaa perässä pysyä. Muutenkin se oli pääosin erittäin tylsää luettavaa.

Dorian Grayn hahmo on itsekäs ja inhottava ihminen. Hän ei tunnu katuvan tekojaan melkeimpä ollenkaan vaan on aioastaan iloinen, ettei kukaan nää kuinka rumaksi hän on oikeasti muuttunut. Sai kyllä ihan ansionsa mukaan.

***

torstai 13. elokuuta 2009

Meistä tuli julkkiksia!





Olin tuossa kesän alussa keskisuomalaiseen yhteydessä. Kerroin niille mun projektista ja ehdotin, että jos meistä tehtäis juttu. Ja niin meistä tehtiinkin. Aikoja sitten ja se ilmestyikin joskus heinäkuun puolella, teksnisten ongelmien takia lisätään tää nyt vasta tänne.

Me puhuttiin sen haastattelijan kanssa tunti. Puhuttiin välillä vähän aiheenkin vierestä, mutta puhuttiin paljon. Me ollaan Veeran kanssa yleensä aina äänessä kun on mahdollista. :D

Noita kuvia saa varmaan klikattua isommaksi ja jos Veeralla ja mulla on jotain lisättävää vielä nii varmaan kirjotellaan.

KOMMENTOIKAA MEIDÄN TEKSTEJÄ. Ois kiva kuulla mitä mietitte lukemastanne. Onko jostain kirjasta aivan erilainen kuva? Tai jotain.

Anna Karenina on muutenloppusuoralla... Ehkä jossain vaiheessa saan sen luettua loppuun. Mulla ja Veeralla alkoi tällä viikolla muuten lukio, eli kirjoitus- ja lukutahti saattaa hiukan kärsiä.

lauantai 8. elokuuta 2009

97. Veijo Meri - Manillaköysi


Mitäs tästä nyt sanoisi... taas yksi sotakirja. Veijo Meren Manillaköysi on kertomus Joosesta, joka löytää tieltä köyden. Hän päättää kuljettaa sen salaa kotiinsa, ja käskee kaveriensa sitoa sen vatsansa ympärille. He sitovat sen hiukan liian tiukalle, niinpä Jooselle tulee aika tukalat oltavat junassa.

Tarinassa on myös novelleja, joita junassa olijat kertovat toisilleen. Ne ovat täytettä tarinaan. Mielestäni ne ovat melko turhia.

En aivan ymmärtänyt kirjan ideaa. Siinä oli paljon sotasanastoa, jota en niin hirveästi tunne. Kaipa kirja on kirjoitettu Meren itse kuulemien tarinoiden perustalta, hän oli asunut kasarmialueella elämästään 16 vuotta.

*

torstai 6. elokuuta 2009

71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä


Phileas Fogg on englantilainen herrasmies ja Reformikerhon (?) jäsen. Eräänä lokakuisena iltana kerhonsa salongissa Fogg lyö vetoa kiertävänsä maailman 80 päivässä. Foggin mukaan lähtee hänen samana päivänä palkattu ranskalainen palvelijansa Passepartout, joka jaksaa ihmetellä herransa tyyntä rauhallisuutta vaikka vaikeuksia onkin edessä.

Maailman ympäri 80 päivässä on maailman arvostetuimpa nuortenkirjoja. Miksi näin on, en aivan jaksa sitä ymmärtää. Kirja on aika helppoa luettavaa, mutta tarina ei ole mielestäni mitenkään maata järisyttävä.

Päähenkilöinä toimivat Phileas Fogg ja Passepartout (voi luoja, että osaa olla vaikeat nimet) ovat mielestäni aika lailla erilaisia. Fogg on kylmän rauhallinen vaikka minkälaisessa viivästys tilanteessa. Hän on myös hiljainen ja jollain tapaa salaperäinen, koska en saanut kirjan aikana oikein mitään konkreettista irti hänestä.
Passepartout on taas rohkea, ystävällinen, hyväsydämminen ja avoin, ainakin isäntäänsä nähde. Hän tuntee kirjan aikana suurta syyllisyyttä siitä, kun joskus viivästyttää Foggin matkaa tahtomattaan.

Olen myös nähnyt kirjaan perustuvan elokuvan, jonka pääosassa on Jackie Chan. Elokuvaa varten juonta ja henkilöitä on muuteltu aika tavalla, enkä oikein osaa sanoa onko se hyvä vai huono asia.

**½

torstai 30. heinäkuuta 2009

89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla


Pieni talo preerialla. Mitähän siitä voisi sanoa? No ensinnäkin se oli meidän äitin lempi tv-sarja joskus nuorena. Se puki mut kerran yksiin naamiaisiin Lauraksi. Oli hattu ja kaikkee.

Kirja kertoo Ingallsin perheestä, joka päättää muuttaa preerialle, kauaksi kaikesta sivistyksestä. Siellä he alkavat rakentaa taloa, tapaavat naapureita ja yrittävät selviytyä elämästä intiaanien ympäröimänä.

Muhun tää kirja ei kyllä oikein iskenyt. Jotenkin kerronta oli kauhean yksitoikkoista ja muutenkaan kirjassa ei tapahtunut paljon mitään. Eipä tästä oikein muuta osaa sanoa. En tykänny.

*