89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla

Pieni talo preerialla. Mitähän siitä voisi sanoa? No ensinnäkin se oli meidän äitin lempi tv-sarja joskus nuorena. Se puki mut kerran yksiin naamiaisiin Lauraksi. Oli hattu ja kaikkee.

Kirja kertoo Ingallsin perheestä, joka päättää muuttaa preerialle, kauaksi kaikesta sivistyksestä. Siellä he alkavat rakentaa taloa, tapaavat naapureita ja yrittävät selviytyä elämästä intiaanien ympäröimänä.

Muhun tää kirja ei kyllä oikein iskenyt. Jotenkin kerronta oli kauhean yksitoikkoista ja muutenkaan kirjassa ei tapahtunut paljon mitään. Eipä tästä oikein muuta osaa sanoa. En tykänny.

*

12. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja

Kaikkihan luultavasti tietävät mistä Harry Potterit kertovat. Poikavelhosta, jolla on elämää suurempi tehtävä, valittu jo ennen syntymäänsä. Seitsemän osainen kirjasarja seuraa Harryn kouluvuosia Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa, jonka aikana Harry ystävineen joutuu moneen hengenvaaralliseen taisteluun velhomaailman voimakkainta ja pahinta velhoa, Voldemorttia vastaan.

Harry Potterista on tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana maailmanlaajuinen ilmiö seitsemän kirjan ja kuuden tähän mennessä ilmestyneen elokuvan vuoksi. Ja oma tuomioni on tämä: selvästikin paras tähän astisista kirjoista sadan kirjan listalla! Olen tietenkin lukenut nämä kaikki moneen kertaan aiemminkin ja leffatkin katsonut. Potterit vetävät katsojan ja lukijan aivan toiseeen maailmaan, jonka haluaisi uskoa todeksi.






Kirjoista kaksi ensimmäistä on mielestäni huonoimmat: Salaisuuksien Kammio on kirjasarjan heikoin teos vaikkakin siinä on tärkeitä ja huomion arvoisia kohtia ja paljastuksia tulevia osia ja paljastuksia varten. Azkabanin vanki asettaa kirjasarjalla aivan uuden riman: henkilöt kehityyvät, asiat ja tapahtumat käyvät jollain tavalla todellisemmiksi ja henkilökohtaisemmiksi. Tarina saa syvempää ja tärkeämpää merkitystä kun Harryn menneisyys valottuu hieman edesmenneen isän ystävien muodossa.

Feeniksin Kilta taas on sarjan merkittävimpiä teoksia. Siinä paljastuu Harryn menneisyys ja julma kohtalo joka poikaa odottaa.
Puoliverinen prinssi on toinen henkilökohtaisista suosikeistani. Tässä kirjassa mukaan astuu 16 -vuotiaiden nuorten velhojen ja noitien hormonit ja rakkaus, joka tuo mielestäni koko sarjaa rutkasti eteenpäin ja hahmoja paljon maanläheisimmiksi.




Toinen suosikkini ja Potter -saagan viimeinen teos Kuoleman varjellukset, poikkeaakin sitten muista kirjoista aika paljonkin. Nyt tapahtumat eivät enää sijoitu Tylypahkaan, vaan Harry, Ron ja Hermione matkaavat ympäri maata suorittamassa Dumbledoren heille jättämää tehtävää. Kuoleman varjellukset on myös se romaani, jossa itkin kaikista eniten.

Harry Potterit ovat mielestäni sellaisia kirjoja, jotka tulevat nousemaan klassikkokirjoiksi ja pysymään kaikenikäisten suosiossa vielä kauan. Luulen myös, että tulen itse lukemaan nämä vielä moneen kymmeneen kertaan. Yksinkertaisesti loistavia.

*****

48. Leo Tolstoi - Sota rauha

Sota ja rauha kertoo 1800 -luvun Venäjästä, ja sodasta ja rauhasta Napoleonin ja keisari Aleksanterin välillä. Se kuvaa myös kolmea eri aatelisperheen elämää tuona aikana, jota siivittävät avioliitot, rakkaus, petokset, sota, rahavaikeudet ja kuolema.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että Sota ja rauha on noin 1300 sivua pitkä. Ja siltä se tuntuukin. Sodasta kertova osio ei jaksa kiinnostaa ja onkin oikeastaan umpitylsää luettavaa, mutta aatelisperheiden elämä onkin sitten jo ok luettavaa tekstiä.

Kirjoitustyylistä sen verran, että on erittäin hankalaa kuin Tolstoin tarinassa on niin monta henkilöä, jotka ovat vielä kaikki jonkinlaisia kreivejä tai ruhtinattaria. Samoista henkilöistä puhutaan myös eri nimillä. Joissakin kohdissa on Nikolai, toisissa kreivi ja joissakin pelkkä Rostov. Vammasta sanoisin minä.

Kirja on kuitenkin harvinaisen tylsää ja pitkäveteistä luettavaa. Suosittelen tätä vain sodasta kiinnostuneille.

*½

71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä

Tästä Jules Vernen klassikko kirjasta on tehty monia elokuvia. Enkä todellakaan ihmettele; vaikka tarina ei juurikaan ole minun tyyliseni, oli se silti miellyttävä lukea. Kerronta on sujuvaa, ja henkilöt monipuolisia.

Kirja kertoo miehestä, Phileas Fogg, joka lyö vetoa tovereidensa kanssa siitä, että voiko hän kiertää maailman 80:nessä päivässä. Muita henkilöitä kirjassa ovat ranskalainen Passepartout, Foggin juuri palkattu palvelija. Hän on hirveän notkea, vähän ajattelematon ja lojaali. Kirjassa esiintyy myös salapoliisi Fix, sekä intialainen Aouda.

Fogg on kauhean tarkka ja jämpti. Hän on aina ajallaan eikä järkyty (ainakaan ulkoisesti) juuri mistään. Hän oli ehkä jotenkin epäuskottava hahmo.

Kirjaa oli hassu lukea, koska se on kirjoitettu 1800-luvulla, matkustus tapahtui pääosin laivoilla, junilla ja hevosrattailla. Nykypäivänä sama matka varmasti menisi todella lyhyessä ajassa, meillä on lentokoneita ja rautateitä menee vaikka missä ja...

Kaikn kaikkiaan kirja oli hyvä, olisin varmasti pari vuotta aikaisemmin pitänyt siitä enemmän.

***½

81. Eino Leino - Helkavirsiä

Luulin, että runojen lukeminen olisi äärettömän vaikeaa. Ei se niin kamalan vaikeaa ollutkaan, mutta vaati hirveästi keskittymistä. Lukemista vaikeutti huomattavasti se, että Eino Leino on kirjoittanut nämä runot 1900-luvun alussa, ja kieli on ''vanhaa''. Milloinkohan suomen kieli kehittyy niin pitkälle, että noita ei voida enää pelkistään lukea, vaan ne pitää ensin kääntää?

Helkavirsiä-sarja yllätti minut positiivisesti. Sen runot kertovat kaikki tarinaa vanhasta Suomesta ja sen perinteistä. Jotkin kohdat olivat aivan kuin tästä päivästä, ja se todistaa yhden seikan: ihmisluonto ei koskaan muutu.

Lukiessani kiinnitin paljon huomiota useasti esiintyviin sanoihin, joita olivat mm. jumala, maammo, taatto, ukko, äijö, impi, neito... Runoissa mainittiin Jumala, mutta myös Maa-jumala, ynnä muita jumalia, jotka on luonnosta otettu.

Suomen historia ja perinteet ovat mielestäni hyvin mielenkiintoisia. 

 

****