maanantai 29. kesäkuuta 2009

68. John Steinbeck - Eedenistä itään

Ensi vaikutelma: paksu, tylsähkö, juoneton. Ensimmäiset kymmenen sivua kirjasta kuvailivat kirjan miljöötä, Salinasin laaksoa. Seuraavien kymmenien sivujen ajan esiteltiin kaksi sukua, Traskit ja Hamiltonit.

Kaikki selitettiin hyvin perusteellisesti ja pitkän kaavan mukaan. Kirjan päähenkilöinä voi pitää montaakin ihmistä, se nimi8ttäin kertoo tarinaa pitkältä aikaväliltä.

Selvästi näkyvin aihe kirjassa oli ihmisen pahuus ja hyvyys ja se, että miten ne ilmenevät. Kirjassa oli monia auki jätettyjä kysy,myksiä, joita tarinan edetessä pohdittiin.

Kysymykset olivat hyviä ja kirjan idea samoin. Kaikki vain oli kirjoitettu niin pitkästyttävästi, että kirjan luku vei minulta aivan hirveästi aikaa.

En kauheasti pitänyt kirjan hitaasta kerronnasta, mutta elokuvana tuo saattaa olla onnistunut. Aihe oli aivan loistava, ja henkilöt syvällisiä. Ihmisen pahuus oli esitetty kirjassa todella aidosti, melkein pelottavastikin. Hyvyys näkyi sen varjossa todella hyvin.

**½

sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

21. Richard Bach - Lokki Joonatan


Lokki Joonatan on tarina lokista, joka ei suostu olemaan tavallinen lokki ja tappelemaan rannalla kalanraadoista. Joonatan haluaa oppia lentämään. Eikä vain lentämään saadakseen ruokaa vaan lentämään kovaa ja korkealla. Joonatanin lokkilauma ei tästä erilaisesta ajatustavasta pidä, vaan karkoittaa Joonatanin. Näin alkaa Lokki Joonatanin matka erilaisten lokkien keskuudessa, jossa ei tarvitse olla mitenkään yhteen muottiin sopiva.

Lokki Joonatan on ensisijaisesti tarina vapaudesta ja siitä, miten erilaisetkin eliöt voivat löytää oman paikkansa maailmassa tai sen ulkopuolella. Kirjan sanoma on mielestäni ajaton, ja sitä voi hyödyntää nykypäivänäkin. Luulisin, että Lokki Joonatan pysyy suosittuna klassikkona vielä kymmeniä ellei jopa satoja vuosia.

Mulle sanottiin, että tämä kirja on hieman outo. Ja niin se kieltämättä onkin. Jos unohtaa, että tässä kerrotaan lokista ja miettii tarinan syvempää merkitystä se tulee avautumaan kaikenikäisille lukijoille.

57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut


Huckleberry Finnin seikkailut kertoo 14 - vuotiaasta Huck Finnistä, joka kirjan alussa asuu erään lesken luona, joka aikoo sivistää Huckia. Huck on kuitenkin tottunut seikkailuihin ja nukkumaan metsässä, joten lesken yritykset ovat tuhoon tuomittuja. Pian Huckin juoppo ja ilkeä isä tulee kuvioihin, jolloin Huck päättää lavastaa oman murhansa ja karata. Seuraan liittyy myöskin karannut Jim -neekeri, joka on Huckin ystävä, vaikka Jimiä onkin pidetty orjana. Kaksiko lähtee matkustamaan lautalla Missisipi jokea eteenpäin tavaten mitä eriskummallisimpia ihmisiä ja joutuen ihmeellisiin seikkailuihin.

Huckleberry Finnin seikkailuja pidetään yhtenä amerikkalaisen kirjallisuuden kulmakivistä. Vuonna 1884 julkaistu kirja on tavallaan jatko-osa Twainin aiemmin julkaisemmasta Tom Sawyerin seikkailuista. Molempia pidetään elämää suurempina kirjoina.

Huckleberry Finnin seikkailut on todella pidetty ja arvostettu romaani vapaudesta ja ihmisoikeuksista. Vapauteen pyrkivän Jim -neekerin avulla lukija ymmärtää, että kirjan kirjoittamis aikana ei erilaisia ihmisiä juurikaan arvostettu muuten kuin palvelijoina.

Aluksi Huckleberry Finnin seikkailut tuntui aika tylsältä ja jokseenkin oudolta ja hassulta kirjalta. Kirja parani huomattavasti loppupuolella kun Huck Finnin paras ystävä, vilkkaampi ja kekseliäämpi Tom Sawyer tuli mukaan kuvioihin. Tämän perusteella tekisi mieli lukea kyllä myös tuo Tom Sawyerin seikkailut.

*** ½

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

25. Dan Brown - Da Vinci -koodi

Tämä on yksi niistä kirjoista, jotka olin lukenut ennen kuin aloitimme tämän blogin pitämisen. Muistaakseni luin tämän suurin piirtein vuosi sitten. En yhtään muistanut kuinka loistava romaani tämä oli.

Tarina alkaa siitä, kun Jacques Saunière kuolee. Hän jättää jälkeensä viestin tyttärentyttärelleen, Sophialle. Viestissä sanotaan, että hänen pitää etsiä Robert Langdon. Yhdessä he alkavat selvittää, että mitä kaikkea isoisä on loppupeleissä halunnutkaan sanoa.

Saunièren jälkeensä jättämät vihjeet ovat pelottavan älykkäitä. Ne ovat sana- ja numero pelejä. Kirjaan on helppo eläytyä sankareiden ratkoessa kaikkia vihjeitä.

Kirjassa tarinaa kerrotaan monen ihmisen näkökulmasta. Sophiesta ja Robertista on tehty kirjan ''hyviksiä'' ja lukija on automaattisesti heidän puolellaan. Lukiessa monta kertaa tuli semmoinen "EI, älkää menkö sinne tai tehkö sitä!" -olo.

Kirja on pelottavan älykäs, ja huijaa lukijaakin sujuvasti. Heti kirjan lukemisen jälkeen minun oli pakko googlettaa kuvia joistakin Leonardo da Vincin teoksista. Kirjassa viitataan niihin maalattuihin symboleihin useasti.

Kannattaa ehdottomasti lukea. Jännitystä, aivotyötä, salaliittoja... Loistava teos. Dan Brown on selvästi tutustunut asioihin.

*****

lauantai 13. kesäkuuta 2009

69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie


Ensinnäkin, Juoksuhaudantie ei ollut ollenkaan sellainen miksi sitä kuvittelin. Ajattelin, että se on joskus 70 -luvulla kirjoitettu tylsä sotakirja. Mutta eipä ollutkaan.

Kirjassa on monta eri kertojaa, mutta päähenkilö ja tapahtumien keskipiste on kuitenkin Matti Virtanen, tavallinen perussuomalainen mies, joka pitää huolta vaimostaan ja pienestä tyttärestään. Yhden ainoan kerran Matin hermot pettää ja hän lyö vaimoaan. Vaimo, Helena saa tästä hyvän syyn lähteä lätkimään jokseenkin kurjasta avioliitosta. Kotirintamamieheksi itseään kutsuva Matti putoaa tyhjän päälle, mutta saa uutta sisältöä elämäänsä kun hän keksii ostaa perheelleen omakotitalon. Täydellisen talon metsästäminen ja rahojen hankkiminen menevät rikollisten toimien puolelle ja Matti sekaantuu kiristykseen, seksipalveluihin ja kotirauhan häiritsemiseen. Kaiken tämän hän tekee kuitenkin hyvällä sydämmellä saadakseen perheensä takaisin.

Muita kertojia kirjassa ovatkin sitten Helena, Matin vaimo, veteraani, kiinteistönvälittäjä ja tupakointia vastustavat naapurit joihin vain viitataan pronominilla he.
Jossain vaiheessa kirjaa säälin hirveästi Mattia, joka kuitenkin vaikutti ihan kunnon mieheltä. Loppua kohden touhu ja tarina alkoi mennä niin kummalliseksi, että ei oikein osannut enää sääliä, eikä muodostaa minkäänlaista mielipidettä.

Juoksuhaudantie oli kuitenkin ihan ok. Hieman outo ja jossain määrin myös huvittava.

***