torstai 5. marraskuuta 2020

Kirjamessut ja pientä pohdintaa true crimesta

 Kirjamessuista on kohta kaksi viikkoa ja tallenteet katoavat näkyvistä. Katselen tässä loppuja haastatteluita, niitä mitä en kerennyt suorana katsomaan, tai jotka menivät ohi jonkin toisen mielenkiintoisen haastattelun sattuessa päällekkäin. Tämä onkin varmaan ensimmäinen hyvä puoli, joka tulee mieleen, kun miettii verkkomessujen etua verrattuna livenä paikan päälle koettaviin messuihin. On ollut upeaa nautiskella messujen annista kotona kahvikupin, kissan ja koiran kanssa. 

En ole koskaan aiemmin osallistunut kirjamessuille. Sosiaaliset tilanteet on joskus mulle aika haastavia ja messuilla oleva ihmistungos pelottaa. Olinkin siis aivan täpinöissäni, kun Aula & Co tarjosi minulle lippua ja pääsyä verkkomessuille. Kiitos vielä, tämä on ollut todella mielenkiintoista!

Tajusin tässä haastatteluja katsoessani ja twitterissä keskustellessani, että olen todella kaivannut tällaista sisältöä mun elämään. On ihana katsoa, kun kirjailijat puhuvat kirjoistaan, avaavat näkökulmiaan ja todella antavat itsestään jotain. Haastattelijoiden kysymyksiä on ollut ilo kuunnella, niistä selviää minkälaisia asioita muut ihmiset miettivät. 

Tänä vuonna messujen teemana oli tulevaisuus, joka näkyikin monessa haastattelussa. Keskusteluissa on puhuttu paljon teknologiasta ja sen tuomista uhista ja mahdollisuuksista. Toisaalta keskusteluissa on ollut myös mukana vihapuhe, solvaukset ja tiedon tulevaisuus. Esimerkiksi koronan aiheuttamaa ahdistusta on myös käsitelty ja pohdittu toivoa ja elämästä selviytymistä. Yksi rankimpia haastatteluja, joita katsoin, oli Vahvaksi rikotut -tekijöiden haastattelu. Kirjassa kerrotaan naisista, jotka ovat joutuneet seksuaalisen väkivallan uhreiksi ja painotetaan nimenomaan näistä traumoista selviämistä ja sitä, mihin kaikkeen ja miten laajasti tällainen tapahtuma vaikuttaa elämään. Vaikka minun tekisi hirveästi mieli lukea tuo kirja, en usko että pystyn, jo haastattelu toi kyyneleet silmiin. Naisiin kohdistuvasta väkivallasta puhui myös Mercedes Bentso, jonka kirjat odottelevat bookbeatissa sitä hetkeä, kun on vähän vahvempi mieli. 

Mun tekis mieli puhua jotain True crimesta. Kuuntelin niitä podcasteja aikoinaan paljon ja nyttemmin se on vähentynyt. Kirjamessuilla oli Late Johanssonin haastattelu, jolta on juuri ilmestynyt kirja. Mä oon lueskellut noita rikollisten kirjoja jonkun verran, ja vaikka mä pystyn ymmärtämään, että rikollisen elämä on rankkaa ja perseestä ja siihen liittyy paljon mielenterveysongelmia ja muuta, niin jotenkin mua vähän pohdituttaa, että miten oikein on kuluttaa true crimea. Varsinkin, kun true crime pyörii paljon rikollisten ympärillä. Heitä nostetaan jollekin ihme jalustalle ja suitsutetaan, siinä missä uhrit jää paitsioon. Mä luin yhden rikollisen kirjan kuukausia sitten, ja se aiheutti tän pohdinnan, joka on edelleen vähän kesken. Siitä kirjasta en aio kirjottaa mitään, sillä mun mielestä semmonen kirja, jossa todetaan, että "ei sillä oo mitään välii et oon tehnyt henkirikoksia" ja hehkutetaan piripäissään sekoilua, ei ansaitse lukukertoja. Toisaalta joo, mutta ei. 

Messuilla on ollut myös jonkin verran erilaisia taiteilijoiden tarinoita esillä, yhtenä mieleenpainuvimmista mainittakoon Mikko Alatalon haastattelu, jossa puhuttiin paljon myös Juicesta. Tämä oli todella mielenkiintoinen haastattelu, ja alkoi vähän jopa hävettämään, miten vähän olenkaan Alatalosta tiennyt. Nyt olenkin yrittänyt tutustua Alatalon musiikkiin, mutta se ylenpalttinen positiivisuus on kyllä melko vaikeaa ottaa vastaan. Kari Tapiosta kertovan kirjan haastattelu on kyllä vielä pakko katsoa! 

Kirjamessut on siis olleet minulle todella positiivinen kokemus ja aion ensi vuonnakin osallistua, ainakin jos pääsen verkon kautta niitä seuraamaan. Ihmismassaan en uskalla lupautua lähtemään, mutta vuoden päästä tilanne voi jo olla eri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat näkyviin hyväksynnän jälkeen