80. William Shakespeare - Hamlet, Tanskan prinssi

Tästä nyt ei ole paljon sanottavaa: näytelmä kertoo Hamletista, Tanskan prinssistä, joka metsästää isänsä surmaajaa.

En oikein tiennyt mitä ajatella tästä etukäteen, sillä ainut näytelmä minkä olen aiemmin lukenut on Minna Canthin Anna-Liisan ja muistan, että siitä en pitänyt. Jotenkin vierastan näitten näytelmien lukemista. Mutta tässä oli onneksi selkeämpi juoni. Tää ei ollut niin pitkä ja vaikea lukuinen kuin ajattelin, itseasissa aika lyhyt ja kun keskittyi tekstiin kunnolla niin hyvin sai selvän. Uskon kuitenkin, että tämä on parempi ja vaikuttavampi näyttämöllä, mihin tämä on alunperin tarkoitettu.

**

Listan ulkopuolelta: Kjell Westö - Leijat Helsingin yllä

Kirjotan nyt ihan lyhyesti tästä: Leijat Helsingin yllä on upee kirja. Mahtava. Oon itseasiassa lukenu tän kerran aiemminkin, joskus kasilla äidinkieltä varten, ja silloinkin pidin tätä hyvänä. Luulen, etten vieläkään osaa arvostaa kirjaa tarpeeksi, enkä saa siitä kaikkea irti. Luultavasti sellaisilla, jotka ovat eläneet nuoruuttaan 80- ja 90-luvuilla Helsingissä, kirjalla on erityinen merkitys heille. Mutta kyllä se tälläiselle 17-vuotiaalle maalaisjuntille avautuu.

Kjell Westö on muutekin upea kirjailija, olen lukenut muitakin hänen kirjojaan. Sain vasta vähän aikaa sitten tietää, että Leijat Helsingin yllä on ensimmäinen osa Westön Helsinkin -trilogiaa, oodia ja ylistystä Helsingille. Loistava Missä kuljimme kerran on sitten toinen osa, ja tän vuoden puolella ilmestynyt Älä käy yöhän yksin sitten kolmas. Odotan todella että saan käsiini tuon viimeksi mainitun. Nää on kyllä sellaset kolme kirjaa, jotka ajattelin hankkia pokkarina ja säilyttää. Luulen, että saan näistä enemmän irti vielä myöhempinä vuosina.

99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän

Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän kertoo suomalaisen rock -tähden Summer Maplen, oikealta nimeltään Suvi Vaahteran elämästä kahdesta eri näkökulmasta. Antti Salokoski on Suvin entinen poikaystävä ja Leena Vaahtera Suvin äiti; heillä molemmin on osansa Summer Maplen hallitsemattomassa tarinassa. Laulajatar itse katoaa kirjan alussa Afrikkaan ja molemmat kertojat kierivät auki elämänsä Suvin muuttuessa Summer Mapleksi.

"Kiihkeä tarina kahden sukupolven toteutuneista ja toteutumattomista unelmista ja näiden unelmien hinnasta. Romaani musiikista. Romaani rakkaudesta. Romaani musiikista rakkautena."
Pokkariversion takakannesta löytyvä kuvaus osuu aika nappiin. Anna minun rakastaa enemmän on mielestäni todella monitasoinen romaani. Suoraviivainen mutta hankala. Kaunis mutta ärsyttävä.
Tarinassa on kaksi kertojaa. Antin osuudet ovat selkeämpiä (ja mielenkiintoisempia), kertovat Suvin vaiheista ja Antin omasta elämästä ilman Suvia ja Suvin kanssa. Leenan taas lähinnä aikuisen naisen muistelmia, palasia elämästä. Kauniista kirjoitettuja ja hankalaa luettavaa. Kuitenkin ne vievät tarinaa ovelasti eteenpäin.

Tästä on kuitenkin hankala sanoa paljon mitään... Tosi hyvä, joo, eikä missään tapauksessa jättänyt kylmäksi. Kirja pitää otteessaan ja jaksaa yllättää loppumetreille saakka, joka on todella kunnioitettava saavutus. Luulen kuitenkin, että pienet yksityiskohdat ja suuri kokonaisuus aukeaisivat paremmin toisella lukukerralla.

****½

41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli

Seitsemännen portaan enkeli on omaelämänkerrallinen romaani hänen lapsuudestaan. Nuori Francis McCourt varttui lapsuutensa ensimmäiset vuodet pula-ajan Brookklynissä, sitten Limerickissä Irlannissa. Irlantilainen katolinen lapsuus on kurjaakin kurjempi; isä ryyppää kaikki rahat, äiti kerjää koyhäin avustusta ja koko ajan enkeli tuo lisää lapsia.

Tarina on mielestäni upea. Todella surullinen, mutta sympaattinen. Suomalainen kirjailija Jari Tervo on kommentoinut kirjaa sanomalla, että se "naurattaa melkein koko sen ajan, kun ei itketä." Aika hyvin sanottu.
Jotenkin kauhistuttavaa, mutta myös helppoa ajatella, että romaanin tapahtumat ovat todellisia. Todenpohjaisia ainakin, tietysti McCourt on liioitellut ja keksinyt tiettyjä asioita.
Ainut mikä jäi vaivaamaan oli se, että mitä sille isälle tapahtu. Se vaan hävis yhtäkkiä eikä sen vaiheista mainittu enää mitään. Tai ehkä mainittiin ja en vaan huomannut. Seitsemänne portaan enkeli on ensimmäinen osan Frank McCourtin niin sanotusta muistelma trilogiasta. Kylllä ehkä tekis mieli lukea seuraavakin, Amerikan ihmemaassa.

Tykkään jotenkin todella paljon kirjan kirjoitustyylistä. Se on jotenkin tosi suora, sillä asiat on kerrottu lapsen näkökulmasta, joka ei ole ollut tietyistä asioista yhtä tietoinen kuin nykypäivän lapset. Synkkä tarina voisi masentaa aurinkoisempaakin ihmistä, mutta jotenkin kirjan lapsekas ja veikeä kertomistyyli vie mukanaan ja alkaa kaikessa trragisuudessaan jopa naurattamaan.

****

19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu

Kaikkihan tietävät mistä Peppi Pitkätossu kertoo. Supervahvasta Peppi -nimisestä tytöstä, joka asuu Huvikummussa apinansa ja hevosensa kanssa. Kaikki ovat luultavasti kuulleet pienenä Peppi Pitkätossu satuja, enkä minä ole poikkeus. En muista aiemmin lukeneeni tätä kirjaa, mutta kuulleeni tarinat, sekä lukeneneeni muita tarinoita ja muistan myös jonkinlaisen piirretyn tv-sarjan. Mutta mitähän tästä nyt sanoisi. Hauskempi kuin muistin, jutut iskee vielä näin vanhemmallakin iällä. Ja oystyn vain kuvittelemaan kuinka suloinen Herra Tossavainen on. Jotenkin suloinen mielikuva siitä tulee. Mutta ei varmaan muuta. Kaikkihan rakastaa Peppi Pitkätossua, enkä minä ole poikkeus.

***½

50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää

Tuulen viemää ei ollut todellakaan sellainen kuin odotin. En oikein osaa sanoa millaiseksi sitä luulin, mutta ainakin tylsäksi. Samantyyppiseksi kuin Tolstoin kirjoja, joissa käydään vaan tanssiaisissa ja murehditaan typeriä ongelmia. Mutta ei. Tuulen viemäähän yllätti positiivisesti.

Scarlett O'Hara on etelävaltiolainen kaunotar, joka nauttii useiden miesten ihailusta ja helposta ja ylellisestä elämästä 1860 -luvun Georgiassa. Hän haaveile naapurin komeasta Ashley Wilkesistä ja rakastaa kaunista kotiplantaasiaan Taraa. Elämä heittää kuitekin Scarletin keskelle Yhdysvaltojen sisällissotaa ja Scarlett joutuu ajan mittaan sopeutumaan kovaan työntekoon ylellisen ja helpon elämän jälkeen.

Kirja yllätti ensinnäkin siinä suhteessa kuinka paljon se kertoi historiallisia asioita ja ykstyiskohtia sisällisodasta, sillä päähenkilöt todellakin joutuivat keskelle sitä. Muutenkin itse tarina oli yllättävä. Hienosta ja leidiksi kasvatetusta neidistä paljastuu periksiantamaton, itsepäinen, rohkea ja älykäs nainen, joka kaiken menetettyäänkin nousee ylös. Scarlett ei kuitenkaan todellakaan ole täydellinen. Hän on itsepäinen, itsekeskeinen, häikäilemätön ja jollain tavalla myös ylpeä. Hän tekee todellakin kaikkensa saadakseen mitä haluaa ja entisen ylellisen elämänsä takaisin. Hänen elämäänsä kuuluu paljon miehiä, kirjan aikana neljä tärkeätä, joilla kaikilla on oma lukunsa Scarletin elämässä.

Kerronta tapa ei ollut samalla tavalla tappavan tylsä kuin Tolstoin kirjoissa, tai jopa Ylpeydessä ja ennakkoluulossa. Se oli mielenkiintoinen ja koko ajan tapahtui. Vaikka melkein yhdeksänsataa sivua älyttömän pientä teksitä tuntui alussa mahdottomalta aika nopeasti se kuitenkin meni. Vastoin ennakkoluuloja tykkäsin kyllä kovasti.

****

Häräntappoase on stage

Kävin eilen Tampereella Pyynikin kesäteatterissa kattomassa Häräntappoaseen, ja oli kyllä ihan kloistava, tykkäsin älyttömästi! Vaikka oli ihan sairaan kuuma (30 astetta lämmintä) se ei hirveesti haitannu. Paikkana se oli upee, järvimaisema. Mun mielestä se oli hirveen hyvin toteutettu, katsomo oli pyörivä, joten mukaan saatiin kaikki monet tapahtumapaikat mukaan. Siinä oli myös lauluja mukana, jotka tavallaan vei sitä tarinaa eteenpäin, koska kirjassa on paljon Allun itsensä kertomia osioita ilman minkäänlaista dialogia.

Näyttelijät oli kyllä upeimpia, kaikki veti ihan täysillä. Suurin osa näyttelijöistä opiskelevat Teatterikorkeassa ja Tampereen näyttelijätyön laitoksella ja ne osas oikeesti hommansa ja olivat sisäsitäneet hahmonsa tosi hyvin. Pasi Rutasen hahmosta teki vielä upeemman se näyttelijä, ja muutkin hahmot oli tosi hauskoja, ja näytelmä nauratti useasti.

Suosittelen kyllä kaikille, ei tarvitse edes välttämättä kirjaa lukea niin voi mennä upean näytelmän katsomaan. :) Häräntappoase 2010

27. Anna - Leena Härkönen - Häräntappoase

Vaikka ehdin jo aloittaa Tuulen viemää, lukasin sitten Häräntappoaseen kuitenkin tähän väliin, sillä olen ensi sunnuntaina menossa Tampereelle kesäteatteriin katsomaan tätä näytelmää. Olen lukenut Häräntappoaseen kaksi kertaa aiemminkin, molemmilla kerroilla koulua varten.

Anna- Leena Härkösen esikoisteos vuodelta -84, on yksi suomen suosituimpia suomenkielisiä romaaneja. Kirja kertoo Allusta, joka peruskoulun päätyttyä lähetetään sukulaisten luokse Torvenkylään heinätöihin. Vaasalaiselle pojalle kesä maaseudulla on kova paikka kunnes hän tapaa naapurissa asustavan Kertun, ja rakastuu.

Härkönen on kirjoittanut Häräntappoaseen 17-vuotiaana, joka on mielestäni uskomaton suoritus. Kirjailijan ikä ja kokemattomuus antaa Häräntappoaseelle mukavan raikkaan otteen ja se näkyy etenkin kirjoitustyylissä, josta pidin romaanissa kaikista eniten. Krjoitustyyli on jotenkin raikas, karu, siistimätön ja kaunistelematon ja vieläpä puhekielellä. Täytyy myös kunnioittaa 17-vuotiaan tytön aidon tuntuista eläytymistä samanikäisen pojan saappaisiin.

Terävä huumori ja miellyttävä kirjoitustyyli eivät kuitenkaan riitä. Arvostan Härköstä kirjailijana ja arvostan myös tätä kirjaa, mutta nyt en kuitenkaan osaa sanoa tästä muuta kuin, että ihan hyvä kirja oli. Hauska ja helppolukuinen. Odotan mielenkiinnolla kuitenkin näytelmää, sillä kuvittelisin, että tästä on hankala muokata teatteriversiota.

***½

17. Jane Austen - Ylepys ja ennakkoluulo

Luin Ylpeyden ja ennakkoluulon ensimmäisen kerran joskus seiskaluokalla, josta nyt on jo muutama vuosi. Silloin pidin kirjaa typeränä ja tylsänä enkä voinut ymmärtää miten joku voisi pitää sitä klassikkona. Tässäkin, kuten monessa muussakin kirjassa, toinen lukukerta antaa paljon enemmän ja mielipiteeni muuttui täydellisesti.

Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo on kiistatta kirjailijan pääteos. Bennetin perheen tarinaa pidetään kaikkien nykyajan rakkasuromaanien esikuvana ja kirja onkin tuottanut myös suursuositun tv-sarjan ja vuonna 2005 valmistuneen elokuvan. (Elokuva tulee itseasiassa tänään telkkarista, jonka vuoksi luin kirjan tähän väliin.)

Ylpeys ja ennakkoluulo kertoo siis Bennetin perheestä, jonka elämä muuttuu kertaheitolla kun naapuriin muuttaa ihastuttava herra Bingley ja tämän varakas ystävä Darcy. Perheen hössöttävä äiti alkaa puuhaamaan tyttäriään hyviin naimisiin, herrasmiesmäisen isä Bennetin seuratessa huvittuneena vierestä. Viehättävän vastustamaton ja nokkelasanainen Elizabeth Bennet on kuitenkin se, jolle rakkaus valmistaa suurimman yllätyksen vuoden aikana.

Jotenkin ehkä se kolme vuotta, joka minulla on tämän kirjan edellisestä lukukerrasta vierähtänyt, on ehkä muokannut ajatusmaailmaani ja ymmärtämistäni, sillä huomasin pitäväni tästä kirjasta suuresti. Vaikutelmaan liittyy luultavasti myös se, että edellisellä kerralla minulla oli todella suuret odotukset näin suurta klassikkoa kohtaan, kun taas toisella kerralla en odottanut oikeastaan mitään muuta kuin tappavaa tylsyyttä. Huomasin, että kirjassa tapahtuukin oikeastaan koko ajan, ja että teksti ei ollutkaan niin vaikeaselkoista kuin kuvittelin. Kirjan maailma ja henkilöt olivat jotenkin mielenkiintoisempia. Romaanin henkilöt kuvattiin poikkeuksellisen rehellisesti ja korostettiin sitä, ettei kukaan ole täydellinen. Kirjan rakkasutarina sen sijaan oli todella vahva ja täynnä ylpeyttä ja ennakkoluuloja (ymmärsin nyt myös että mistä tuo nimi tulee). Kiinnitin myös huomiota 1700 -luvun käyttäytymiseen verrattaessa tähän päivään. Tuolloin oltiin todellakin muodolllisen kohteliaita kaikille, mutta sanottiin myös ääneen suurin osa mitä ajateltiin ja joitain sellaisia asioita toisille päin naamaa, jotka nykyään vain kuiskuteltaisiin selän takana tai ajateltaisiin yksinäisyydessä. Esimerkiksi isä Bennet totesi useamminkin kuin kerran, että hänen nuoremmat tyttärensä ovat vallan typeriä ja tässä asiassa tulleet ilmiselvästi äitiinsä.

Loppujen lopuksi täytyy siis sanoa, että pidin kirjasta todella paljon ja nyt ymmärrän miksi sitä pidetään klassikkona ja on tällekin listalle laitettu näin korkealle.

****

(P.S. Kannattaa lukea myös Karen Joy Fowlerin Jane Austen -lukupiiri. Kirja on tosi hyvä, mutta elokuva ei muistaakseni ollut oikein mistään kotoisin.)

90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat

Ennen tämän kirja lukemista olin ihan varma, että se on joku maailman tylsin pihakivien elämästä kertova tarina: sellainen missä kuvataan jonkun aution pihan kaikki yksityiskohdat pitkäveteisesti ja yök.

Kirja on kertomus Suantaan naisista, joiden miehet, veljet ja pojat ovat lähteneet sotaan. Naiset joutuvat lähtemään sotaa karkuun ensin Viipuriin ja sieltä eteenpäin.

Täytyy todeta, että pidin tästä kirjasta hyvin paljon. Vaikka henkilöitä oli paljon, ei heitä helposti sekoittanut toisiinsa. Kirjan ensimmäisillä sivuilla oli luettelo hahmoista ja kartta Viipurista, jotka helpottivat lukemista suuresti.

Henkilöt olivat inhimillisiä, heidän kärsimyksensä ja ilonsa puskivat kirjasta voimakkaasti läpi. Tuska, nautinto ja rakkaus olivat hyvin aidosti ja täydesti kuvattu. Nautin siitä, että pystyin samaistumaan moneen henkilöön.

Vaikka kirjassa käsiteltiin paljon ihmissuhteita, niin sotaa sillä aivan selvästi oli haluttu kuvata aidosti sotaa. Sen kauheudet, irronneet raajat, mustuneet kasvot ja lentelevät suolet oli kuvattu aidosti, melkein hellästi. Naiskirjailijalta se on aika paljon.

Parasta kirjassa oli ehdottomasti miesten väliset dialogit, joissa he ikään kuin salaa keskustelivat tunteistaan, surustaan. En tiedä sitten että oliko tämä vain kirjailijan mielikuvitusta, vai voiko miehet oikeasti puhua tunteistaan keskenään. Aidon tuntuisia nämä keskustelut olivat, ja pistivät ajattelemaan.

Lukekaa aivan ehdottomasti!

*****