sunnuntai 19. elokuuta 2018

Lauri Salovaara - Miljonääriksi 500 päivässä

arvostelukappale

Ennen kuin mun sähköpostiin napsahti tästä kirjasta pressitiedote, en ollut kuullutkaan tästä projektista. Tämä varmaan johtui siitä, että jossain kohtaa lakkasin lukemasta lehtiä, ne olivat liian raskaita kaikkine "maailma tuhoutuu, mutta kukaan ei tee mitään" -uutisineen. Pressitiedotteen nähdessäni huomasin itsessäni ison ennakkoluulon, "onko tämä nyt taas semmoinen kaikki me voimme olla miljonäärejä, diipadaapalässynlää". Ja silloin myös totesin, että kuten ennenkin, kannattaa mennä sitä ennakkoluuloa päin, silloin sen helposti huomaa olevan ihan täyttä puppua. Ja niin se oli tälläkin kertaa.


Minä olen koulutukseltani merkonomi, olen erikoistunut yrityksen tilinpäätökseen ja verotukseen. Koulua käydessäni tajusin jotenkin entistä syvemmin sen, että rahalla ei ole arvoa, jos sitä on kaikilla. Se on murskaava todellisuus, on pakko olla köyhiä ja huono-osaisia, jotta voi olla rikkaita ja hyväosaisia. Sen jälkeen koko bisnesmaailma on tuntunut minusta luotaantyöntävältä, siltä, että jos bisnestä alkaa tekemään tosissaan, niin siinä samalla tulee talloneeksi joidenkin päältä. Koulussa myös puhuttiin paljon verkostoitumisesta ja sen tärkeydestä. Koska en ikinä ole ollut mitenkään kauhean ulospäinsuuntautunut, sellainen ihminen jolla olisi paljon kavereita tai kontakteja, minua suorastaan vitutti se, että bisnesmaailmassa pitää talloa muiden päältä ja sitten kaiken kukkuraksi vielä nuolla kaikkien p*rseitä, että vaan pysyy rahavankkureiden kyydissä. Nämä ajatukset ovat ruokkineet itseään ja niistä on nimenomaan tullut ennakkoluuloja.

Ja tässä kohtaa tullaan siihen, että onneksi menin taas ennakkoluulojani päin. Ei tämä kirja ollut sellainen amerikkalaistyyliin kirjoitettu "kaikki me voimme onnistua, jos vaan teemme töitä" -opus. Tämä kirja oli kertomus suomalaisesta yritysmaailmasta ja siitä, miten ihminen, joka on päättänyt jotain, voi onnistua. Tämä kirja opetti minulle sen, että verkostoituminen ei ole sitä, että nuollaan niitä takapuolia, vaan sitä, että kiinnostutaan ja otetaan selvää niistä ihmisistä ja asioista, mitkä oikeasti aidosti kiinnostaa. Tietenkin se verkostoitumishöpinä koulussa on tuntunut siltä alatyyliseltä ilmaukselta, jota olen jo liiaksi viljellyt tässä tekstissä, koska koulun tavoite on ollut saada meidät kaikki bisnesmaailmaan pyörimään ja työllistymään. Minä taas en ole halunnut sinne, koska olen luullut, että se tarkoittaa ehdottoman varmasti sitä, että pitää kusta toisten muroihin.

Monet teistä varmaan lukee tätä tekstiä mielessään kysymys siitä, keräsikö Lauri oikeasti sen miljoonan vai ei. Asiasta on kirjoitettu paljon, varsinkin keltaisessa lehdistössä, ja kyseenalaistettu sitä, miten Salovaaran omaisuus on arvotettu. Hänhän lähti keräämään tätä miljoonaa ilman omaa pääomaa niin, että hän tarjosi yrityksille omaa osaamistaan mm. markkinoinnin ja verkostojen saralta sitä vastaan, että saa näistä yrityksistä omistusosuuksia. Kirjassa Lauri kertoo aluksi pohtineensa sitä, miten tämä hänen omaisuutensa arvotetaan, onhan prosenttiosuus jostain yrityksestä (varsinkin nuorista sellaisista) aika vaikea arvottaa suoraan rahaksi. Hän sanookin sitten päättäneensä, että arvottaa omaisuutensa sen perusteella, mitä joku muu olisi valmis hänen osuuksistaan maksamaan. Ja tässä tullaan taas uuteen oivallukseen. Se, että joku (tai jotkut) maksaisi Laurin osuuksista miljoonan, on ihan hyvin mahdollista. Se, että sinä et maksaisi, ei tee tyhjäksi sitä, että jotkut maksaisivat. Siksi on minun mielestäni vähän hölmöä että tuolla nyt rummutetaan ympäriinsä, että kaikki on ihan kusetusta. Kyllähän esimerkiksi vanhat bändipaidat on sellaisia, mistä jotkut saattaa reikäisinäkin maksaa vaikka kuinka paljon, jos se vain on paita joka puuttuu heidän kokoelmistaan. Sinä taas saattaisit käyttää samaa paitaa rättinä.

Kirjan on kirjoittanut Juha Virranniemi Lauri Salovaaran ja hänen yrityskumppaneidensa haastattelujen perusteella. Ja mikä sen parempaa, sillä tavallahan niitä ihmisten näkemyksiä tulee aidosti esiin ja sillä tavalla niitä voi ymmärtää. Ja voi myös ymmärtää käsittäneensä monta asiaa väärin.

Suosittelen tätä kirjaa aivan ehdottomasti luettavaksi. Tässä kirjassa on hyvin paljon inhimillisyyttä, hyviä oivalluksia ja neuvoja. Erityisesti suosittelen tätä kirjaa kaikille, joille tulee tästä vahva ennakkokäsitys ja sen lisäksi myös niille, jotka ovat siellä bisnesmaailmassa, yrittäjille, sijoittajille ja muille rahan kanssa painiville ja kulkeville.

****

lauantai 4. elokuuta 2018

Muutoksen tuulia

Mennään suoraan asiaan. Joudun valitettavasti ilmoittamaan, että Veera jättää kirjaprojektin. Puhuttiin asiasta hyvässä hengessä ja Veera totesi, ettei häntä oikein enää kiinnosta. Jos hän ikinä haluaa palata projektin pariin, on hänellä siihen tietysti toisena blogin perustajista täysi oikeus. Toivotetaan siis Veeralle hyvät jatkot ja toivottavasti susta kuullaan vielä!

Mitä se tarkoittaa tämän blogin kohdalla? Toistaiseksi vain sitä, että minä (Ida) jään tänne yksin kirjoittelemaan. Jatkossa olisi tarkoitus ottaa projektiin mukaan uusi kirjoittaja tai uusia kirjoittajia, ihan sen mukaan, että mikä tuntuu oikealta.

Olen käynyt tässä läpi meidän vanhoja blogitekstejä ja Keskisuomalaisen lehtiartikkelit vuosilta -09 ja -10. En oo voinut olla repeilemättä meidän suoralle tyylille ilmaista asiat. Se onkin varmaan ainoita asioita, joiden haluan jatkossakin määrittävän näitä tekstejä, ainakin omalta osaltani. Uudet blogin kirjoittajat etsiköön oman tyylinsä. Jos ja kun uusia kirjoittajia tulee, esitellään heidät täällä blogissa sitten tarkemmin. Stay tuned siis!

Ja sulle lukija tahdon sanoa: kiitos! On ollut mahtavaa huomata miten meitä on tuolla kommenteissa tsemppailtu. Toivottavasti pysyt meidän mukana jatkossakin, tätä kirjaprojektitietä on taivallettu ensi maaliskuussa 10 vuotta!

Kiitokset myös vielä Veeralle! <3 br="">