perjantai 19. joulukuuta 2014

87. Deborah Spungen - Nancy

Vihdoin! Vihdoin ja viimein olen lukenut kirjan listalta! En osaa edes sanoa kuinka kauan siitä kun olen lukenut kirjan listalta. Jotenkin junnasin niin kauan siinä Sotamies Svejkissä (jota en ole vieläkään saanut loppuun, jätin jälleen kesken), että en osannut mennä eteenpäin. Vihdoin ajattelin, että on pakko päästä takaisin listaan kiinni, ja parempi yrittää jollain suhteellisen helpolla kirjalla, josta tiedän tykkääväni. Valitsin siis omasta kirjahyllystäni löytyvän Nancyn. 

Nancy on tositarina Nancy Spungenista, joka nousi otsikoihin 70-luvun loppupuolella pahamaineisen punk-bändi Sex Pistolsin jäsenen Sid Viciousin tyttöystävänä. Kirjan on kirjoittanut Nancyn äiti, Deborah Spungen, joka tyttärensä kuoleman jälkeen päätti kirjoittaa Nancyn tarinan jotta voisi auttaa samankaltaisessa tilanteessa olevia lapsia ja vanhempia. 

Nancy oli alusta alkaen vaikea lapsi eikä kukaan lääkäri tai psykologi osannut tuohon aikaan sanoa mistä tytön raivokohtaukset ja masentuneisuus johtuivat. Nancyn perhe oli vuosia helisemässä tytön kanssa eivätkä tienneet mitä tehdä. Lukuisten lääkärikonsultaatioiden ja sisäoppilaitosten jälkeen 19-vuotias Nancy muutti Lontooseen ja tapasin Sex Pistolsin ja Sid Vicousin. Sid Vicious ja Nancy nousivat otsikoihin huumehuuruisen ja väkivaltaisen elämänsä ansiosta. Lehdistössä riepoteltu suhde sai lopulta dramaattisen päätöksensä vuonna -78. 

Nancyn ja Sidin tarina on suhteellisen kuuluisa, ja uskon että Deborah Spungenin kirja kertoo aika pitkälti totuuden. Tietenkään Spungen ei voi tietää kaikki yksityiskohtia asioista missä hän ei ole itse ollut paikalla, mutta hän kertoo oman näkemyksensä asioista. Uskon, että Spungenin kirja on osaltaan vähän laimentanut Nancysta maalattau mediakuvaa, sillä hänet nähtiin lähinnä bändärinä ja narkkarina. Tätäkin teosta on kuitekin myyty vaikka minkälaisilla sananparsilla. Muistan itse lukeneeni aiemmin kovakantista suomenkielistä versiota, jossa kannessa komeilee Sex Pistols ja sloganina on "järkyttävä huumetarina rockmaailmasta". Kirja kertoo kuitenkin Nancysta eikä Sex Pistolsista, ja huumeet ja rockmaailma ovat loppujen lopuksi aika pieni osa kirjaa. 

Itse olen lukenut tämän kirjan muutamaankin kertaan aiemmin, alunperin varmaan joskusn yläasteella jotakin koulujuttua varten. Tykkään muutenkin elämänkerroista ja tositapahtumiin perustuvista tarinoista ja Nancy onkin hyvä esimerkki tälläisestä. Nancyn elämäntarina on hyvin mielenkiintoinen, vaikka välillä tekeekin pahaa ajattela kuinka kaikki tämä on oikeasti tapahtunut yhdelle aivan tavalliselle amerikkalaisperheelle. 


****

torstai 18. joulukuuta 2014

Listan ulkopuolelta: Tuomas Kyrö - Liitto

Liitto on kirja jonka nappasin kolmanneksi kerran jostakin Suomalaisen Kirjakaupan 3 pokkarin tarjouksesta. Kirjan ostamisen syy ei siis ollut mikään muu kuin se että tarvitsin kolmannen, ja katsoin että kappas Tuomas Kyrö, se on varmaan hauska kirja. Peruste tälle oli se, että tiesin Tuomas Kyrön Hyvät ja huonot uutiset -ohjelmasta ja olen lukenut Mielensäpahottajan. Joten luonnollisesti ajattelin, että aaa, tää on varmaan hulvattoman hauska. 

How wrong was I. Ei Liitto sinäänsä mitenkään masentava tai synkkä ole, mutta hulvattoman hauska ei ole sanapari jolla sitä kuvailisin. Tarina sijoittuu pitkälle aikavälille, mutta lähinnä sota-aikaan. Yhtenä päähenkilöistä toimii Lyydia joka rakastuu Urhoon. He menevät naimisiin, ja Urho joutuu sotaan. Lyydia tulee läheiseksi Urhon siskon, Annan kanssa, jolla on salainen rakkaus on diktaattori. Kaikki kirjan hahmot tuntuvat selviävän vastoinkäymisistä vain kohdatakseen uusia. Pidin siitä, että Liitossa on monia eri "päähenkilöitä", jotka ovat keskenään hyvinkin erilaisia. Kirjan idea on suhteellisen kiehtova ja varsinkin Annan hahmo ja hänen rakkautensa tai oikestaan pakkomielteensä erästä diktaattoria kohtaan on oudon mielenkiintoista. Annan hahmo on hienosti rakennettu, sillä toinen puoli hänestä tulee esiin itse tarinassa ja vuorovaikutuksessa muiden henkilöiden kanssa, ja toinen puoli tulee esiin Annan omissa kirjoituksissa. Tämä kahtiajako on oikestaan se asia joka pitää kirjassa mielenkiinnon yllä. 

Vaikka Liitto ei ollutkaan aivan sitä mitä odotin, lukukokemuksena se oli mukavan erilainen ja kivaa vaihtelua. Kyllä Tuomas Kyrö vain taitaa Mielensänpahoittajaakin vakavamman lajityypin.