maanantai 10. syyskuuta 2012

Martin Gray - Kaikkien rakkaitteni puolesta

Tämä kirja tuli jo luettua vähän aikaa sitten, kuten facebookkia seuraavat tietävät. En ole silti saanut kirjoitettua siitä, syytä en tiedä.

Muistan, kun joskus Veeran kanssa puhuttiin siitä, että ois niin mahtavaa, kun voisi vaan pyyhkiä mielestään kaikki mahtavat kirjat ja elokuvat, niin, että ne voisi uudestaan lukea "ensimmäistä kertaa" ja kokea ne samat tunteet. Minulle kävi tämän kirjan kohdalla jotakuinkin niin, koska olen lukenut tämän kirjan ensimmäsitä kertaa kahdeksannella luokalla. En kuitenkaan muistanut kirjasta paljoakaan muuta kuin, että se on todella mahtava ja että sain tästä kirjasta pidetystä puheesta erinomaiset arvosanat.

Martin Gray kirja, jonka kirjoittamisessa on avustanut Max Gallo on elämänkerrallinen. Täyttä faktaa. Se on tässä kirjassa hienointa, mutta myös kauheinta. Kirja nimittäin kertoo Martinin elämästä juutalaisvainojen aikoihin. Martinin ollessa juutalainen hän joutuikin monenmoisiin tilanteisiin, mutta uskomattoman mukautumis- ja naamioitumiskykynsä ansioista selvisi jopa Treblinkan leireiltä pois.

Kirja on kirjoitettu aivan selvästi tunteella. Se saa lukijan vuoroin hymyilemään, vuoroin vuodattamaan kyyneliä. Oma elämäkin tuntuu yhtäkkiä todella mukavalta ja helpolta. Tosin samalla taas muistaa ihmetellä, miten voi ihmisestä olla niin paljon pahaan.

Suosittelen ehdottoman paljon, mutta en kyllä herkille ihmisille. Tässä kirjassa kun on oikeasti surullisia asioita.

PS. Jos joku omistaa tai tietää mistä löytäisin sen Martin Grayn toisen elämänkerrallisen kirjan, niin tänne saisi vinkata.

2 kommenttia:

  1. Bloginne lukijana esitän toiveen/kehittämisehdotuksen teille kirjoittajille.

    Bloginne tarkoitus (ainakin alunperin) on kirjoittaa 100 kirjan listan teoksista, mutta viime aikoina tämä "sadan kirjan haaste" on selvästikkin unohtunut. Nopeasti katsottuna viimeisin kirjoitus listalla olevasta kirjasta on kirjoitettu 19.7. ja sitä edellinen 15.6! Bloginne uhkaa muuttua yleiseksi kirjallisuusblogiksi, joka ei uskoakseni ole hyvä asia. Mielestäni on tärkeää segmentoitua tiettyyn kirjallisuuden osa-alueeseen tai muuten hukutte kymmenien (satojen?) kirjablogien valtavaan massaan.

    Muuten pidän blogistanne paljon, mutta toivoisin teidän ottavan useammin sen klassikon kouraan.

    VastaaPoista
  2. Hoo! Kiitos kehittämisehdotuksesta, varmasti otetaan se huomioon tulevaisuudessa. Minulla itseasiassa on piakkoin tulossa klassikosta blogimerkintää, tällä hetkellä ahmin tuota Runotyttöä. :)

    VastaaPoista

Kommentit tulevat näkyviin hyväksynnän jälkeen