sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Listan ulkopuolelta: Anna-Leena Härkönen - Ei kiitos

Tämä tuli ensimmäisten joukossa vastaan, kun etsin itselleni jotain kuunneltavaa iltasaduiksi. Ajattelin, että pakkohan tän on olla hyvä, kun mun muistaakseni se Häräntappoasekin oli ihan mahtava. No, vähän meni metsään se arvaus. En nimittäin tykännyt tästä kirjasta juurikaan.

Alussa minua ärsytti lukijan (Sari Mällinen) ääni. Se ei tuntunut sopivalta, ei yhtään. Mielummin kuuntelisin miestä. Toisaalta kirjan kertojana oli nainen, joten oli ihan fiksu valinta laittaa nainen lukemaan tämä kirja. Ja lopussa huomasin, että Mällinen käytti ääntään aika taitavasti.

Ei kiitos kertoo Helistä, joka on turhautunut parisuhteeseensa Matin kanssa. Heillä ei ole seksiä, eikä kommunikaatiota. Ensimmäinen puolikas kirjasta kuluikin siinä, kun Heli leikki marttyyriä, vinkui seksiä ja valitti. Välillä hän myös fantasioi. Jossain välissä hän hankkii salarakastajan, ja valitus jatkuu. Vaikka hän hetken aikaa on onnellinen ja ihan pilvissä, hän vain valittaa. Härkönen on osannut kirjoittaa Helin juuri sellaiseksi ärsyttäväksi marttyyrilumpuksi, jota tekisi mieli vetää avokämmenellä poskelle, että hän heräisi. Kun hän alkoi kirjassa jauhaa siitä, kuinka hänen oma aviomiehensä kuvottaa häntä, minua oksetti. Se oli ihan hirveää.

Se, mikä minua eniten kirjassa häiritsi, oli se seksi. Ei siinä muuten mitään, muttakun se oli kuvattu niin rumasti ja tarkasti ja ällöttävästi. En edelleenkään tykkää kirjoista, joissa seksiä kuvataan ylitarkasti eritteitä myöten. Se on jotenkin ällöttävää.

Härkönen on siis onnistunut kirjoittamaan kirjan, joka herättää tunteita. Ja loppujen lopuksi tarinan opetuskin on mielestäni ihan hieno: koskaan ei ole liian myöhäistä yrittää uudelleen. Mutta minua edelleenkin ärsyttää Helin marttyyrius ja vinkuminen niiiiin paljon, että melkein itkettää.

Ei kommentteja: