maanantai 7. marraskuuta 2011

Listan ulkopuolelta: Oma taivas & Aamunkoi



Alice Selbodin Oma taivas oli hyllyssä koskemattomana varmaan vuoden verran ennen kuin sain sen tuossa syyslomalla vihdoin ja viimein aloitettua ja luettua. Jotenkin mun oletukset oli aika kovat, en kyllä tiedä että miksi.

Oma taivas kertoo Susie Salmonista, joka kuolee heti kirjan alussa. Susien perhe ja ystävät eivät pääse yli tytön kuolemasta, joten kirja keskittyy siihen kuinka Susie tarkkailee läheisiään tuonpuoleisesta. Myös Susien murhaaja on yksi kirja päähenkilöistä, ja kirjassa käsitellään myös tämän elämää sekä Susien kuoleman tutkintaa.

Muistaakseni ostin tämän kirjan silloin, kun kyseinen elokuva ilmestyi, ja varmaan sen takia ostinkin kirjan kun halusin nähdä leffan. Jotenkin mulla oli tästä ennen lukemista kauhean taianomainen mielikuva ja olin jotenkin ihan varma, että tää tulee tekemään suuren vaikutuk
sen. Kuitenkin vähän petyin. Okei, kirja on hyvä, tosi mielenkiintoinen ja erilainen juoni ja tykkäsin etenkin kaikista erilaisista ja mielenkiintoisista henkilähahmoista. Mutta en tiedä, kai sitten jotakin jäi mielestäni puuttumaan.



Stephanie Meyerin Aamunkoi olikin sitten tämän surullisen kuuluisan viime viikkoisen kaupunkireissuni löydöksiä. En ollut tosiaan lukenut kirjaa aiemmin, vaikka edelliset osat olen lukenut jo aikoja sitten. Halusin tarkoituksella odottaa, että kirja ilmestyisi pokkarina ja ostaisin sen
sitten itselleni. Twilighthan on ilmiönä aika kahtia jakava juttu: itse pidän kirjoista, leffatkin olen katsonut, mutta niitä en pidä mitenkään mestariteoksina. Suosikkini kirjoista on ehdottomasti ensimmäinen osa Houkutus, seuraavat kaksi ovat vähän siinä ja siinä pitäisinkö niitä hyvinä vai en. Aamunkoi on kuitenkin ehodottomasti koko sarjasta toinen lempparini.

Juonta en halua paljastaa (koska välttelin sitä itsekin tietämästä loppuun saakka, ja teki kirjasta ehdottomasti paremman), mutta voin kuitenkin kertoa mikä minua siin viehätti. Kun Houkutuksessa minuun vetosi uskomattoman vahvan tuntuinen rakkaustarina ja päähenkilöiden vetovoima, Aamunkoissa parasta antia on kirjan perhekeskeisyys. Twilight -sarjan perhehän on aika epätavallinen: seitsemän yhdessä elävää vamppyyria sekä yksi ihmistyttö. Aamunkoi vieläpä laajentaa tuota perhettä ties millä otuksilla, ja perheenjäsenet ovat uskomattoman lojaaleita toisiaan kohtaan. Olen myös aina pitänyt kirjasarjan monista erilaisista henkilöistä ja heidän taustoistaan ja persoonallisuuksistaan. Ihanaa, että kun kolme ensimmäistä kirjaa on ammentanut asiansa aika pitkälti Bellan ja Edwardin suhteesta ja kolmidraamasta Jaobin kanssa, on neljänteen osaa osattu laajentaa perspektiiviä.

Kirja tuntuu kuitenkin aika lailla pitkältä. Pitkät kirjat eivät sinäänsä ole meikäläiselle ongelma, mutta tuntuu, että monia tapahtumia, kohtauksia ja lukuja olisi jostain syystä tahallaan venytetty vähän ylipitkiksi. Tuntuu, että melkein 750 sivuisen kirjan juonen olisi saanut varsin kiitettäväksi paketiksi pienemmässäkin sivumäärässä.

Olen aina tykännyt tälläisistä yliluonnollisista jutuista kirjoissa ja televisiossa ja siksi varmaan tämäkin kirjasarja on minuun ihan kohtalaisesti uponnut. Tiedän kuitenkin, etteivät kaikki tykkää ja ei tietenkään tarvitsekaan tykätä. Aamunkoi on kuitenkin suosikkini Twilight -kirjoista heti Houkutuksen jälkeen.

11 kommenttia:

Lukutoukka kirjoitti...

Luin Oman taivaan melko tuoreeltaan ja tykkäsin. Kun nyt yritän muistella kirjaa, niin sepä on kadonnut mielestäni melkein täysin, joten kyseessä ei varmaankaan ollut elämää suurempi lukukokemus.

Aamunkoi minulla on vielä lukematta. Tai oikeastaan kuuntelematta, sillä niin olen kahlannut läpi aikaisemmat Meyerin kirjasarjan osat. Ja kahlannut taitaa tässä olla tuo avainsana, sillä aina äänikirja on saanut odotella hyllyssä kunnes kaikki muu kiinnostavampi on kuunneltu. Jos kyseessä olisi kirja, niin lukematta olisi jäänyt, sillä jaksan kuunnella sellaistakin mitä en viitsisi lukea, jos vain lukija on hyvä. Ehkä tämä johtuu siitä, etten ole niin innostunut Edwardiin, pidän paljon enemmän Jacobista.

Anu kirjoitti...

Itselläni menee myös samalla tavoin Houkutus ja Aamunkoi ovat suosikkejani. Tosin olen elokuvatkin nähnyt ainakin lasten mielestä liian monta kertaa. Vanha hurahtaa aina välillä.

Itse asiassa tänään tuli ennakkomyyntiin Aamunkoi osa 1. elokuvan liput :)

Janninna / MJAU kirjoitti...

Mullakin on jo aika pitkään lojunut kirjahyllyssä tuo Oma taivas. Kävin katsomassa sen elokuvan ja se oli niin hyytävän hyvä, että ostin sitten kirjankin omaksi. Yritin lukea sitä joskus puoli vuotta sitten, mutta kun kirjan alku ei imaissut mukaansa samalla tavalla kuin elokuva, niin se jäi kesken. Ehkä vielä jonakin päivänä...

Aamunkoissa turhautti eniten ehkä kirjan keskellä olleet Jacobin näkökulmasta kerrotut luvut. Laskin epätoivoisena koko ajan sivuja siihen, että koska palataan takaisin Bellan kerrontaan. Nyt mielenkiinnolla odottelen ensimmäistä leffaa, kävin tänään jo ostamassa liput! :)

Veera kirjoitti...

Lukutoukka; luulen kanssa, etten puolen vuoden päästä muista kirjasta enää pajon mitään. Niin se vaan on,että ne ihan hyvätkin kirjat poistuu muistista niiden loistavien tieltä!

Anu; kyllä munkin täytyy myöntää että on se ensimmäinen elokuva ainakin tullut muutamaan kertaan katsottua! :)

Janninna; Mä taas ihan tykkäsin Jacobin luvuista, se oli mukavaa vaihtelua, vaikka olikin sitten kiva palata tuttuun ja turvalliseen Bellaan !

ANNI kirjoitti...

Mulla on ihan samassa järjestyksessä Twilightit! Jotenkin Houkutuksessa viehättää sellainen ihana rakastuminen ja raikkaus.

Oman taivaankin olen lukenut, musta oli ihan ok, ehkä petyin myös hieman. Muistan tosin kun alussa ei itku ollut kaukana :/

Veera kirjoitti...

ANNI; juu kyllä oli mulla ainakin silmät kosteena aika monessakin kohassa.

Maija kirjoitti...

Minä luin Oman taivaan aika pian sen (suomennoksen) ilmestymisen jälkeen. Tykkäsin siitä silloin, mutta jälkikäteen alkoi ärsyttää ihan älyttömästi! (Spoilausvaroitus!)
Mikä ihmeen pointti siinä oli, että sen tytön piti palata kuolleista harrastamaan seksiä?! Joku sellanenko, että neitsyet ei voi levätä rauhassa?? :D

Minä olen lukenut Twilightit kahteen kertaan ja Houkutus pitää suosikkistatuksensa. Minusta siinä on ihan mieletön tunnelataus :) Toista osaa inhosin ekalla lukukerralla valtavasti, mutta toisella kerralla tykästyin siihenkin. Aamunkoista tykkään ehkä vähiten. Se oli mulle valtava pettymys. Ensin melkein koko kirjan ajan odotti todella räiskyvää ja dramaattista lopputaistelua, mutta sitten tulikin pelkkä "ai tässä onkin tällanen suojakilpi, no me mennään takaisin kotiin"... :)

Lisäksi, Lukutoukan tavoin, tykkään enemmän Jacobista kuin Edwardista. Mutta ihan varmasti tulen lukemaan nämä kaikki osat vielä joskus, on näissä kuitenkin niin paljon jotain omituista hohtoa :)

Amma kirjoitti...

Tytöt! Blogissani on teille jotakin!

Veera kirjoitti...

Maija; Siiis tiedätkö, koko toi sun kommentti on kun suoraan mun mielestä! Ooon niin samaa mieltä.
En myöskään ymmärrätyt sitä miksi Susien piti palata takaisin seksin vuoksi, Houkutuksen tunnelataus ottaa sydämmestä joka kerta JA Aamunkoin loppu oli jotenkin tosi lässähtävä varskinkin kun sitä oli pitkitetty jo niin kauan!!!!!

Amma; Kiitos paljon ! :)

Maija Haavisto kirjoitti...

Minusta Oma taivas oli pettymys myös. Muistan kyllä sen sisällön aika hyvin, vaikka yleensä muistan kirjat huonosti. Enemmän kyse oli kirjoitustyylistä. Jäin miettimään, oliko vika käännöksessä. Yleensä luen kirjat englanninkielisinä, mutta tämän luin suomeksi. Leffaa en ole nähnyt.

Veera kirjoitti...

Maija Haavisto; voi hyvinkin olla että johtuu suomennoksesta!