lauantai 26. marraskuuta 2011

Listan ulkopuolelta: John Irving - Neljäs käsi


Neljäs käsi kertoo tv-reportteri Patrick Wallingfordista, joka eräällä juttukeikalla menettää vasemman kätensä. Wallingfordin maine naistenmiehenä ja katastrofijournalistina vaihtuu "leijonamieheksi", kun Intialainen sirkusleijona päättää napata Wallingfordin käden suorassa tv-lähetyksessä, miljoonien ihmisten edessä. Bostonilainen käsikirugi odottaa tilaisuutta tehdä maailman ensimmäinen onnistunut kädensiirto Wallingfordille, ensin pitäisi vain löytää sopiva käsi.

Kirjan neljä ensimmäistä lukua kertovat Wallingfrodin ja Zajacin elämistä ja kuinka he suhtautuvat kädensiirron odotukseen. Viides luku siirtyy kertomaan Doris ja Otto Clausenista, Wisconsonilaisesta pariskunnasta, jotka ovat Green Bay Packersien vannoutuneita faneja, ja ovat jo vuosia yrittäneet saada lasta. Pariskunta näkee leijonamiehen tapaturman televisiosta, ja vaimo saa miehensä lupaamaan, että Oton kuoleman jälkeen hänen vasen kätensä voidaan lahjoittaa Wallingfordille. Pitkä viides luku kertoo yhdestä päivästä Clauseneilla, jonka päätteeksi Otto vahingossa ampuu itsenä. Doris Clausen matkustaa saman tien miehensä käden kanssa Zajacin ja Wallingfordin luokse, ja pyytää Wallingfordia antamaa hänelle lapsen.

Neljäs käsi antaa alussa ymmärtää, että kirjassa on monia päähenkilöitä Wallingfordin lisäksi. Tohtori Zacajin elämästä kerrotaan pitkästi, samoin kuin Clauseneista. Puolenvälin jälkeen kirja kuitenkin keskittyy Wallingfordiin, hänen kuihtuvaan uraansa televisio journalistina sekä rakkauteen Doris Clausenia ja heidän poikaan, Otto Junioria kohtaan. Alku tuntui pitkän aikaa aika tahmealta kun siinä vain esiteltiin pitkästi henkilöistä ja tohtori Zajacin elämästä kerrottiin kaikki pienimmätkin yksityiskohdat. Sitten loppupuolella kirjaa Zajac vain mainittiin muutaman kerran.

John Irving Kaikki isäni hotellit ja Garpin maailma ovat ihan ehdottomasti lempikirjojani, ja Irving lempikirjailijoitani, mutta Neljäs käsi ei nyt aiheuttanut niin suurta iloa. Jotenkin koko kirja eteni tahmeasti, eikä oikein lukeminen innostanut.

**

P.S. Seuraavaksi pitäisi ottaa taas Decamerone ja historian kurssikirjat työn alle. Wish me luck!

maanantai 14. marraskuuta 2011

Veeran tunnustukset





Tää on niin paljon helpompaa tehä näin erikseen kuin yhdessä. Ollaan joskus aiemmin nimittäin saatu joku tällänen samantyylinen tunnustus, eikä sitä tullu ikinä tehtyä. Alotettiin kyllä, mutta ei saatu ikinä valmiiksi.

1) Lempiväri: Ikuinen suosikki musta, josta myös suurin osa vaatekaappini sisältöä koostuu. Viime aikoina olen kuitenkin myös tykästynyt violettiin ja siniseen.

2) Lempieläin: Kissa. Oon ehdottomasti enemmän kissa- kuin koiraihmisiä. Voi myös johtua siitä, että oon vähän allerginen koirille.

3) Onnennumero: Sanotaan vaikka, että ykkönen, koska aina kuun ensimmäisenä päivänä voi aloittaa uuden elämän.

4) Alkoholiton lempijuomasi: Ehdottomasti kahvi, elämäni eliksiiri. Oon juonut kahvia kuitenkin jo niin monta vuotta.

5) Facebook vai Twitter: Facebook, Twitteriä en ymmärrä.

6) Mistä pidät: suklaamuffinsseista, korvakoruista, kirjoista, televisiosta, hyvästä pihvistä, popcorneista, Craig Fergusonista, koulusta (yes, i have my moments), parhaasta kaverista (muut onkin sitten ihan paskoja), lyhyestä matikasta, kesästä, englannin kielestä, kuninkaallisista, jäätelöstä, hyvästä musiikista (juuri tällä hetkellä Florence + The Machinesta), historiasta, Greyn anatomiasta, omasta tietokoneesta ja siitä kun tilille kilahtaa rahoja (harvinaista, mutta aina yhtä mukavaa).

7) Lahjojen antaminen vai saaminen: saaminen. Oon niin huono antamaan/ostamaan/keksimään lahjoja muille kuin itelleni.

8) Lempimuotosi: kaikki syötövän muotoinen.

9) Lempipäiväsi: lauantai, koska se on puolivälissä viikonloppua.

10) Lempikukkasi: ruusu. En tiedä muita kukkia.

Idan tunnustukset

Saatiin Ammalta kiva tunnustus. Pitänee siis kertoa teille nuo tunnustukset, ja lähettää tämä niihin blogeihin, joihin tahtoo. Päätettiin Veeran kanssa, että tehdään tämä kummatkin erikseen, muuten ei saada tätä ikinä tehtyä. :D



1) Lempiväri: Sininen, keltainen, musta. Kaikki kirkkaat, vihaan pastelleja ja värittömiä värejä.

2) Lempieläin: Kaikki on ihania, kissat varmaan ihanimpia kon niitä tossa jaloissa laahustaa.

3) Onnennumero: No oma puhelinnumero. Jos sitä joku kiva ihminen pyytää niin se on aika onnekasta...?

4) Alkoholiton lempijuomasi: Tee! ♥

5) Facebook vai Twitter: Feisbuukki.

6) Mistä pidät: Kasveista, eläimistä, biologiasta, filosofiasta,mahtavista keskusteluista ja väittelyistä, toisten ihmisten näkökulmien avautumisesta, teestä, hyvistä kirjoista ja tv-sarjoista, niistä kursseista, joilla tajuaa kokonaisuuksia ja ymmärtää enemmän, hyvistä opettajista. Pidän myös perheestä, ystävistä ja uusiin ihmisiin tutustumisesta.
 
7) Lahjojen antaminen vai saaminen: No sekä että. 
 
8) Lempimuotosi: Hmm. Täytynee vastata että miun silmä tykkää kaikesta selkeästä. Kulmat on kivoja, niinpä vastaan suorakulmiot ja kolmiot.

9) Lempipäiväsi: Tosi vaikea. Ehkä kuitenkin perjantai tai sunnuntai.

10) Lempikukkasi: Yönkuningattaren kukinnat. Harmi, ettei omani ole kukkinut, eikä kyllä hetkiin kukikkaan, se on niin pieni vielä.

Nyt sitten vielä tunnustus niihin blogeihin, joiden koen sen kuuluvan. Apua. Mei taidan tehdä niin, etten laita tätä eteenpäin, koska tämä on näkynyt niin monessa blogissa. Enkä oikein osaa rankata nuita blogeja.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Listan ulkopuolelta: Oma taivas & Aamunkoi



Alice Selbodin Oma taivas oli hyllyssä koskemattomana varmaan vuoden verran ennen kuin sain sen tuossa syyslomalla vihdoin ja viimein aloitettua ja luettua. Jotenkin mun oletukset oli aika kovat, en kyllä tiedä että miksi.

Oma taivas kertoo Susie Salmonista, joka kuolee heti kirjan alussa. Susien perhe ja ystävät eivät pääse yli tytön kuolemasta, joten kirja keskittyy siihen kuinka Susie tarkkailee läheisiään tuonpuoleisesta. Myös Susien murhaaja on yksi kirja päähenkilöistä, ja kirjassa käsitellään myös tämän elämää sekä Susien kuoleman tutkintaa.

Muistaakseni ostin tämän kirjan silloin, kun kyseinen elokuva ilmestyi, ja varmaan sen takia ostinkin kirjan kun halusin nähdä leffan. Jotenkin mulla oli tästä ennen lukemista kauhean taianomainen mielikuva ja olin jotenkin ihan varma, että tää tulee tekemään suuren vaikutuk
sen. Kuitenkin vähän petyin. Okei, kirja on hyvä, tosi mielenkiintoinen ja erilainen juoni ja tykkäsin etenkin kaikista erilaisista ja mielenkiintoisista henkilähahmoista. Mutta en tiedä, kai sitten jotakin jäi mielestäni puuttumaan.



Stephanie Meyerin Aamunkoi olikin sitten tämän surullisen kuuluisan viime viikkoisen kaupunkireissuni löydöksiä. En ollut tosiaan lukenut kirjaa aiemmin, vaikka edelliset osat olen lukenut jo aikoja sitten. Halusin tarkoituksella odottaa, että kirja ilmestyisi pokkarina ja ostaisin sen
sitten itselleni. Twilighthan on ilmiönä aika kahtia jakava juttu: itse pidän kirjoista, leffatkin olen katsonut, mutta niitä en pidä mitenkään mestariteoksina. Suosikkini kirjoista on ehdottomasti ensimmäinen osa Houkutus, seuraavat kaksi ovat vähän siinä ja siinä pitäisinkö niitä hyvinä vai en. Aamunkoi on kuitenkin ehodottomasti koko sarjasta toinen lempparini.

Juonta en halua paljastaa (koska välttelin sitä itsekin tietämästä loppuun saakka, ja teki kirjasta ehdottomasti paremman), mutta voin kuitenkin kertoa mikä minua siin viehätti. Kun Houkutuksessa minuun vetosi uskomattoman vahvan tuntuinen rakkaustarina ja päähenkilöiden vetovoima, Aamunkoissa parasta antia on kirjan perhekeskeisyys. Twilight -sarjan perhehän on aika epätavallinen: seitsemän yhdessä elävää vamppyyria sekä yksi ihmistyttö. Aamunkoi vieläpä laajentaa tuota perhettä ties millä otuksilla, ja perheenjäsenet ovat uskomattoman lojaaleita toisiaan kohtaan. Olen myös aina pitänyt kirjasarjan monista erilaisista henkilöistä ja heidän taustoistaan ja persoonallisuuksistaan. Ihanaa, että kun kolme ensimmäistä kirjaa on ammentanut asiansa aika pitkälti Bellan ja Edwardin suhteesta ja kolmidraamasta Jaobin kanssa, on neljänteen osaa osattu laajentaa perspektiiviä.

Kirja tuntuu kuitenkin aika lailla pitkältä. Pitkät kirjat eivät sinäänsä ole meikäläiselle ongelma, mutta tuntuu, että monia tapahtumia, kohtauksia ja lukuja olisi jostain syystä tahallaan venytetty vähän ylipitkiksi. Tuntuu, että melkein 750 sivuisen kirjan juonen olisi saanut varsin kiitettäväksi paketiksi pienemmässäkin sivumäärässä.

Olen aina tykännyt tälläisistä yliluonnollisista jutuista kirjoissa ja televisiossa ja siksi varmaan tämäkin kirjasarja on minuun ihan kohtalaisesti uponnut. Tiedän kuitenkin, etteivät kaikki tykkää ja ei tietenkään tarvitsekaan tykätä. Aamunkoi on kuitenkin suosikkini Twilight -kirjoista heti Houkutuksen jälkeen.

Ulkoasumuutoksia

Voi että mua vähän pelottaa, että tää blogi taas kuolee tämmösen pikaisen aktiivisuusjakson jälkeen. Se kyllä on semmoinen asia, joka riippuu pelkästään meistä, eli itteään semmosesta saa syyttää, jos niin käy. Yritetään nyt kuitenkin pitää hengissä tämä.

No, jätetäänpä löpinät sikseen ja siirrytään asiaan. Eli ulkoasuun. Mitä olette mieltä?

Sivupalkkiin lisäsin haun, jolla voi etsiä sisältöä meidän blogista. Sille oli ilmeisesti tarvetta. Tämän lisäksi palstoitin blogia vähän uusiksi, ja se on miusta ainakin nyt jo vähän selkeämpi. Lisäsin myös välilehdet. Siellä on ensinnäkin tuo sadan kirjan lista. Sen lisäksi löytyy miun ja Veeran esittelyt kuvien kera! Niitäkin saa kommentoida.

Värimaailma ei ole enää niin tylsä. Huomenna keräännytään porukalla leffailemaan, niin katsotaan saataiskohan aikaiseksi kuvata joku kiva banneri.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Plussia ja miinuksia Decameronesta

En siis vielä ole lukenut kirjaa loppuun, olen jossain sivulla 123 tai jotain. Jotenkin kirja tuntuu menevän tällä kertaa helpommin alas kuin viimeksi. Huomaan kyllä edelleenkin turhautuvani pitkien novellien kohdalla, kun en jaksaisi keskittyä. No, nyt  niitä plussia ja miinuksia. Miinukset tietty eka.

- Tylsähköä luettavaa.
- Kaikki rikkaat ihmiset ovat joko hirveän hyviä tai tosi kieroja. Ei ole semmosia tasasia ihmisluonteita ollenkaan. Löytyy myös köyhiä, mutta se on niiden oma vika kun ne on tyhmiä.
- "Nainen on ihana, nainen on paras, naiset on kauniita ja viattomia ja ihania", vaikka ne huoraa ja kavaltaa.
- "Kaikki iloitsivat ja riemuitsivat ja nauroivat hemmetisti henkilö x:n tarinan kohdalla". Tämä lause on jossain muodossa joka tarinan lopussa, aargh. 
- Pitkiä lauseita (lisäsin tämän kun olin kirjoittanut tuon ensimmäisen plussan) 

+ Neitsyyden menetys: "Alatiel, joka ei ollut ennen tiennytkään, millaisilla sarvilla miehet puskevat, tuli nyt siitä perille päästyään, melkein pahoilleen, kun oli niin kauan vastustellut Periconen pyyntöjä, ja tästä lähtien hän kutsui tämän usein itsekin, ei tosin sanoilla, joita käyttämällä he eivät ymmärtäneet toisiaan, vaan itse teoilla suloisia lemmenöitä viettämään" Kirjassa on kierretty syntiset sanat, niinkoin seksi, kaikilla tosi kauniilla ilmaisuilla. Ja hauskoilla. Saattoi ihmisiä tänään bussissa vähän ihmetyttää, kun repeilin tälle ko. kohdalle siellä.
+ Kuvaa kai aika hyvin sen ajan arvoja ja normeja.
+ Kirjan kansi on vaaleanpunainen.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Mitä mulle kuuluu

Tää on uskomatonta miten monen viikon hiljaiselon jälkeen Idan kanssa päätettiin vähän ryhdistäytyä, niin heti on uusia lukijoita (jo 45!) ja enemmän on tullut kommentteja. Kiitos tästä! Ihmetellään vieläkin päivittäin, että kuka näitä meidän läpinöitä jaksaa oikeasti lukea, mutta ilmeisesti joku jaksaa! Jaksakaa vain kommentoida tekstejä ja kirjoja niin saadaan vähän lisäpontta oikeesti päivitellä tätä blogia.

Kun juuri tänään puhuttiin kuinka voidaan kirjoitella tänne, vaikka ei oltaisikaan luettu mitään, niin päätinpä sitten tulla kertomaan, että mitä opin tänään.
Aloitetaan vaikka siitä, jonka kaikki tuttuni tietävät: vihaan ostoksilla käymistä. Vaatteiden ostaminen on sitten vihon viimeistä hommaa! Kuitenkin tänään uhrasin yhden harvinaisen vapaapäiväni siihen, että raahauduin jo aamupäivästä kaupunkiin ostamaan jonkinlaisia juhlavaatteita, kun on taas yhdet juhlat viikonloppuna tiedossa. Kaupunkireissu päättyi kuitenkin siihen, että lahjoitin 60 euroa Suomalaiseen kirjakauppaan. En ostanut vaatteita (mitä menin ostamaan) enkä edes DVD -leffoja tai yksiäkään korviksia (joita molempia yleensä lähtee mukaan jokaiselta kauppareissulta), vaan kirjoja! En ollu taas pitkään aikaan ostanut yhtään kirjaa itselleni (edellisetkin vielä lukematta -.-), mutta nyt ostin.

Okei, pitihän sieltä kirjakaupasta tietysti ostaa myös niitä koulukirjoja. Matikan kasikurssin kirja lähti mukaan, ja samoin historian kertauskirja. Historian kertauskirja oli vielä ihan täysin heräteostos. HERÄTEOSTOS! Kuka ostaa heräteostoksina KOULUKIRJOJA!? Ilmeisesti meikäläinen.

Lähti kirjakaupasta mukaan sitten myös kaksi ihan oikeata kirjaa: Kjell Westön Missä kuljimme kerran ja Stephanie Meyerin Aamunkoi. Missä kuljimme kerran on ehdottomasti yksi lempikirjojani, ja Westö lempikirjailijoitani, ja kun teos löytyi pokkariversiona, jossa on myös kuvia elokuvasta, pitihän se ostaa. Aamunkoi kuuluu Twilight -sarjaan, josta minulla on myös kaikki aiemmat kirjat, tätä en ole vielä edes lukenut, odotin, että se tulee pokkarina ja ostin vasta nyt. Olen eniten tykännyt ihan siitä ensimmäisestä Twilight -kirjasta, leffoista en ole niinkään välittänyt vaikka nekin olen nähnyt.

Ja ostinko juhlavaatteita? En. Ostin tosin sukkahousut, koska jos keksisinkin jotain päällepantavaa omasta kaapistani, sukkahousut ovat yleensä ne jotka puuttuvat aina.

Ja mitähän kirjoja on tällä hetkellä kesken? John Irvingin Neljäs käsi -kirjaa en ole päässyt vielä ensimmäistä lukua pisemmälle, Selbodin Oma taivas -kirjasta pitäisi jaksaa kirjoittaa ja Decameroneen ajattelin syventyä uudelleen puolen vuoden tauon jälkeen, kun ensin saisin Irvingin ja koeviikon alta pois.


p.s. Missä kuljimme kerran pyörii nyt myös leffassa. Itse en ehkä pysty mennä katsomaan sitä, koska pidän kirjasta niin paljon, mutta elokuvana se on kuulemaa todella hyvä.:)

tiistai 1. marraskuuta 2011

Ei huvita lukea kokeisiin..

...Niinpä seikkailen internetsissä ja tutkin, että mistä kaikkialta meidän blogiin on päädytty. Kaikkien tylsien hakukoneiden ja bloggerin lisäksi meidän blogiin on nimittäin löydetty toisista kirjablogeista. Itseasiassa muuan Kertomus jatkuu -blogi on tuonut meidän blogiimme enemmän kävijöitä kun mm. blogilista tai bloglovin'.

Tsekkailin tuota blogia vähän, ja tämä postaus koski minuun niin, että miun on ehkä pakko alkaa seuramaan tuota blogia. Muumit on ihania ja talvi pelottaa. Niinpä minäkin ehkä kartutan tee- ja kynttilävarastot ja luen sitten teetä juoden kynttilöiden valossa. Tosin en muumeja, vaan sitä krhm, ei-niin-ihanaa Decameronea. Vaikka voihan se olla että olen ihmisenä kasvanut niin huimasti, että ymmärrän sitä kirjaa nyt. Kävin siis eilen lainaamassa sen kirjastosta.

Google Analyticsiä olen tässä vähän analysoinyt. Se kertoo, että meidän blogiin on useiten päädytty hakusanalla "jan guillou pahuus". Vasta seuraavaksi useiten käytetty ja sillä blogiin päädytty hakusana on "100 kirjaa". Eniten nuo hakusanat ovat olleetkin (yllätyys) kirjoja ja kirjailijoita ja eri versioita tästä blogin nimestä. Sen lisäksi löytyy mm. "50 vuotias mies juha vuorinen", joka kiinnostaa minua aika paljon.. Mitä ihmettä tuolla hakusanalla on yritetty löytää? Hauskoja ovat myös nuo, joilla on yritetty aivan selvästi luistaa kouluhommista. Erinäköisiä raportteja, esseitä ja juonikuvauksia on yritetty etsiä hyvin monen kirjan kohdalla. Toivottavasti opettajat tajuavat tutkia internettiä paljon, ettei kukaan hölmö yritä saada meidän teksteillä numeroita. Vaikkakin suuri osa teksteistä on luokkaa "oli ihan jees, en osaa sanoo tästä oikeen mitään"

Ja siitä tulikin mieleeni, että kiitos, kun olette jaksaneet vastailla sivupalkissa olevaan kyselyyn. Laitoin sen tuohon eräänä yönä, joten vastausvaihtoehdot on vähän mitä on. Mutta kommentoikaa ja kertokaa ihmeessä, mitä toivotte ulkoasulta. Päätimme tuossa Veeran kanssa yrittää keskittyä tähän blogiin vähän enemmän, kun ei ole reilua teitä kohtaan, että tekstejä tulee kerran puolessa vuodessa. Mitä mieltä olette muuten tuosta meidän tunnistejutusta? Onko kätevää, että joka numerolla on oma tunniste, vai olisiko esteettisempää, jos ne olisivat esimerkiksi muodossa 1-10, 11-20 jne? Haluaisitteko tunnisteita kirjan kotimaan, kirjailijan tai vaikkapa genren perusteella?