lauantai 22. elokuuta 2009

83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia


Pessi ja Illlusia kertoo (yllättäen) Pessistä ja Illusiasta, jotka ovat aika lailla toistensa vastakohtia. Pessi on pieni metsänpeikko, oikealta nimeltään Pessimisti. Illusia on mahtavan Illusionin tytär, ja asuu sateenkaaren päällä. Illusia tapaa Pessin ja jää vahingossa maan päälle asumaan. Näin juoni noin lyhykäisyydessään.

Kirja on jännä sinänsä, että siinä ei keskitytä ainoastaan Pessiin ja Illusiaan. Pääosassa on tavallaan kaikki metsän eri eläimet ja kasvit, koska jokainen luku alkaa niistä. Pessi ja Illusia itse vilahtavat vain siellä täällä. Kirjan sanoma on mielestäni se, että pitäisi osata tarkastella maailmaan objektiivisesti niin siitä saattaa löytää uusia puolia.

Mutta noin muuten tää nyt ei oikein iskenyt. Lajityyppeinä sellanen romanttinen räpellys taikka joku kunnon raaka murhajuttu on enemmän lähellä sydäntä, kuin tällänen lapsenmieltä lämmittävät satujutut. Voi olla että olisin joskus muuta vuosi sitten innostunut tästä enemmän, mutta eipä sille voi nyt mitään. Ymmärrän kuitenkin minkä takia Pessistä ja Illusiasta pidetään niin paljon. =)

**½

lauantai 15. elokuuta 2009

82. Stieg Larsson - Miehet jotka vihaavat naisia


Tämä oli yksi niitä kirjoja, jonka olin lukenut jo ennen tätä 100 kirjaa projektia. Ja Idalle ja muutamalle muullekin on sanomattakin selvää kuinka paljon innostuin kirjasta ja kuinka suuressa arvossa sitä pidän.

Miehet jotka vihaavat naisia alkaa kun Mikael "Kalle" Blomkvist saa tuomion kunnianloukkauksesta hänen kirjoitettuaan mahtavan paljastusjutun teollisuuspohatta Wennerströmin hämäräbisneksistä. Juttu kaatui tekaistuihin toditeisiin. Mikael vetäytyy Hedestabiin nuolemaan haavojaan ja saa tarjouksen suuren Vanger -yhtymän entiseltä toimitusjohtajalta Henrik Vangerilta. Henrik haluaa Mikaelin kirjoittavan hänen elämänkertansa ja samalla paljastavan vuonna 1966 tapahtuneen katoamistapauksen. Henrikin veljentytär Harriet katosi perheen saarelta suuren sukukouksen yhteydessä ja vanha yritysjohtaja on ollut epätietoisuuden riivaama jo neljäkymmentä vuotta. Mikael lähtee vuodeksi Hedebyn saarelle tutustumaan ikivanhan suvun luurankoihin vastustamatonta palkkiota vastaan: 2,4 miljoonaa kruunua ja todisteet Wennerströmin rikollisista toimista.
Jutun selvittämiseksi Mikael saa nuoren, mutta taitava Lisbeth Salanderin ja yhdessä he pääsevät suuremman mysteerin jäljille kuin kukaan olisi kuvitellut.

Suurin koukku Stieg Larssonin menestysromaanissa on luultavasti suljetun tilan mysteeri. Kuka saarella olleista Vangerin suvun jäsenistä on sekaantunut ihastuttavan 16-vuotiaan katoamiseen?
Toinen koukku on alku: tässä on juuri se elementti joka tekee mielestäni kirjan erittäin loistavaksi. Prologina toimii muutaman sivun pätkä joka kertoo kahdesta henkilöstä ja oudoista kukka lähetyksistä. Ilman nimiä ja minkäänlaisia vihjeitä kirjan juonen kulkuun. Kappaleen merkitys paljastuu kirjassa vasta myöhemmin ja jotenkin salakavalasti. Tällöin lukija tuntee suurta onnistumisen tunnetta kun on tajunnut tuon yhdistävän tekijän.

Päähenkilö Mikael Blomkvist on niin sanotusti Veli Ponteva, kuten kirjassa monesti kuvaillaan. Kunnollinen taloustoimittaja pyrkii aina tekemään asiat oikein. Hänen vastakohtansa on Lisbeth Salander, sosiaalisesti rajoittunut nuori holhouksen alainen nainen, joka on taitava tietokoneiden ja hakkeroinnin kanssa.

Kirjan aikana kiiltävän julkisivun takana eläneestä Vangerin perheestä löytyy erittäin järkyttäviä ja pimeitä tietoja. Rasismia, vihaa ja veritekoja, kuten kirjan takannessa sanotaan.

Miehet jotka vihaavat naisia on sellainen romaani johon tulee pakottava tarve lukea se loppuun samalta istumalta. Se ikäänkuin imaisee lukijan sisäänsä. Järkyttävä loppuratkaisu ei vastannut ainakaan minun kuvitelmiani alkuunkaan vaan ylitti ne sata kertaisesti. Kirjassa on myös väliin sen verran rankka materiaali erittäin todentuntuisesti kerrottuna, että en suosittele sitä herkimmille ihmisille.

Mielipiteeni on saattanut tulla jo joillekin selväksi: Miehet jotka vihaavat naisia on aivan loistava. Yksinkertaisesta varmaan parhaimpia kirjoja joita olen ikinä lukenut. Olen vaahdonnut tästä useaan kertaan niin monelle eri ihmiselle, että tuttuja alkaa varmaan pikkuhiljaa kyllästyttää. Romaani on ensimmäinen kolmen kirjan Millenium -kirjasarjasta, josta tulee aivan varmasti klassikko, jota luetaan vielä kymmenien vuosienkin päästä.

*****

40. Leo Tolstoi - Anna Karenina

Olisin halunnut tähän sen kuvan, mikä oli tuon painoksen toisen osan kannessa, jonka itse luin. Siitä tuli minulle joku sellainen, tämä on Anna Karenina merkki. Se jotenkin kuvasi kirjan loppupuolta hyvin.

Anna Kareninassa on minun nähdäkseni neljä päähenkilöä: Anna Karenina, Vronski, Kitty ja Levin. Tässä vaiheessa huomautan, että niinkuin Veera sanoi Sodasta ja rauhasta, niin tässäkin on kaikilla ihmisillä vähintään kolme eri kutsumanimeä. Huomasinpa muuten, että se, millä nimellä jokin henkilö kutsuu toista, määrittää hänen asemaansa toista nähden (oli huonosti muotoiltu, mutta on pakko saada nopeasti ajatukset tähän, ettei unohdu).

Anna Karenina koostuu kahdesta kirjasta ja kahdeksasta osasta. Ensimmäisen kirjan aikana en oikein ymmärtänyt ideaa. Siinä selitettiin Kaikkien suhteita kaikkiin ja pohjustettiin sitten varsinaista tarinaa.

Kitty on rakastunut kahteen mieheen, Vronskiin ja Leviniin. Hänen äitinsä on kuuluisan, hillityn ja kaupunkilaisen Vronskin puolella, ja isänsä vapaa-ajattelijan ja maailaisen Levinin puolella.

Kitty valitsee Vronskin ja he alkavat tapailemaan. Sitten Anna Karenina tulee selvittämään veljensä avioliittosotkuja paikkakunnalle, ja Anna ja Vronski ihastuvat toisiinsa. Vronski lähtee seuraamaan Annaa ja Kitty jää yksin.

Anna on jo naimisissa ja tästä varsinainen tarina alkaa. Annalle ja Vronskille kehittyy suhde. Anna tulee raskaaksi, suuttuu miehelleen ja kertoo petoksistaan hänelle. Hänen miehensä ei kristittynä tätä hyväksy ja yrittää saada Annan jatkamaan elämää miehensä ja poikansa kanssa tavallisesti, niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Samaan aikaan kerrotaan Kittyn elämästä ja siitä kuinka hän sairastuu, eli luultavasti masentui ja lääkäri määrää hänelle matkailua.

Kirjassa kerrotaan myös lukuisita muista henkilöistä. Merkittävää tarinassa on se, että päähenkilöt kuuluvat kaikki seurapiireihin, ja kirjassa on paljon kulutettu aikaa kertomalla, että miten kukin suhtautuu mihinkin. Esimerkiksi Anna "menettää kasvonsa" seurapiireissä, eikä voi liikkua siellä. Hänhän on herrajumala sentään likainen nainen.

Kirjan loppuosa oli mielestäni paljon kiinnostavampi kuin muut. Annan ja Levinin ajatukset on kuvattu hyvin yksityiskohtaisesti.

Pähkäilin aika paljon romaanin ideaa. Lopulta tulin siihen tulokseen, että se on kirjoitettu ns. varoittavaksi esimerkiksi. Anna Kareninan ja Vronskin suhde on "näin ei pidä tehdä" -osa ja Kittyn ja Levinin avioliitto on "näin pitää tehdä" -osa. Selvää onkin, että Annan ja Vronskin puolesta kirja loppuu huonosti, kun taas Kittyn ja Levinin osalta todella hyvin.

Kirjan lukemisen jälkeen minulla on todella onnellinen olo, johtuneeko sitten siitä, että se vihdoin loppui vai siitä, että Levinin osalta loppu oli hirmu onnellinen. Kirja oli melko vaikea, osin jopa kuolettavan tylsä. Mutta siinä oli kuitenkin sanomaa. Olen taas yhtä kokemusta rikkaampi.

***

perjantai 14. elokuuta 2009

75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva


Dorian Grayn muotokuva kertoo nuoresta ja poikkeuksellisen kauniista nuoresta miehestä, Dorian Graysta. Dorianin taiteilijaystävä maalaa miehen muotkuvan ja lahjoittaa sen tälle. Samoihin aikoihin Dorian rakastuu nuoreen ja kauniiseen näyttelijään Sybil Vaneen, mutta miehen äkillisen raivonpuuskan seurauksena Sybil riistää itseltään hengen. Mies jatkaa syntisiä tekojaan ja kehdeksantoista vuoden kuluessa hän huomaa muotokuvansa muuttuvan, mutta hänen itsensä pysyvän yhä nuorena.

Dorian Grayn muotokuva on aika hassu kirja. Välillä siinä on hirveen pitkiä jaksoja jollon ei tapahdu mitään ja sitten välillä on niin paljon toimintaa että ei meinaa perässä pysyä. Muutenkin se oli pääosin erittäin tylsää luettavaa.

Dorian Grayn hahmo on itsekäs ja inhottava ihminen. Hän ei tunnu katuvan tekojaan melkeimpä ollenkaan vaan on aioastaan iloinen, ettei kukaan nää kuinka rumaksi hän on oikeasti muuttunut. Sai kyllä ihan ansionsa mukaan.

***

torstai 13. elokuuta 2009

Meistä tuli julkkiksia!





Olin tuossa kesän alussa keskisuomalaiseen yhteydessä. Kerroin niille mun projektista ja ehdotin, että jos meistä tehtäis juttu. Ja niin meistä tehtiinkin. Aikoja sitten ja se ilmestyikin joskus heinäkuun puolella, teksnisten ongelmien takia lisätään tää nyt vasta tänne.

Me puhuttiin sen haastattelijan kanssa tunti. Puhuttiin välillä vähän aiheenkin vierestä, mutta puhuttiin paljon. Me ollaan Veeran kanssa yleensä aina äänessä kun on mahdollista. :D

Noita kuvia saa varmaan klikattua isommaksi ja jos Veeralla ja mulla on jotain lisättävää vielä nii varmaan kirjotellaan.

KOMMENTOIKAA MEIDÄN TEKSTEJÄ. Ois kiva kuulla mitä mietitte lukemastanne. Onko jostain kirjasta aivan erilainen kuva? Tai jotain.

Anna Karenina on muutenloppusuoralla... Ehkä jossain vaiheessa saan sen luettua loppuun. Mulla ja Veeralla alkoi tällä viikolla muuten lukio, eli kirjoitus- ja lukutahti saattaa hiukan kärsiä.

lauantai 8. elokuuta 2009

97. Veijo Meri - Manillaköysi


Mitäs tästä nyt sanoisi... taas yksi sotakirja. Veijo Meren Manillaköysi on kertomus Joosesta, joka löytää tieltä köyden. Hän päättää kuljettaa sen salaa kotiinsa, ja käskee kaveriensa sitoa sen vatsansa ympärille. He sitovat sen hiukan liian tiukalle, niinpä Jooselle tulee aika tukalat oltavat junassa.

Tarinassa on myös novelleja, joita junassa olijat kertovat toisilleen. Ne ovat täytettä tarinaan. Mielestäni ne ovat melko turhia.

En aivan ymmärtänyt kirjan ideaa. Siinä oli paljon sotasanastoa, jota en niin hirveästi tunne. Kaipa kirja on kirjoitettu Meren itse kuulemien tarinoiden perustalta, hän oli asunut kasarmialueella elämästään 16 vuotta.

*

torstai 6. elokuuta 2009

71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä


Phileas Fogg on englantilainen herrasmies ja Reformikerhon (?) jäsen. Eräänä lokakuisena iltana kerhonsa salongissa Fogg lyö vetoa kiertävänsä maailman 80 päivässä. Foggin mukaan lähtee hänen samana päivänä palkattu ranskalainen palvelijansa Passepartout, joka jaksaa ihmetellä herransa tyyntä rauhallisuutta vaikka vaikeuksia onkin edessä.

Maailman ympäri 80 päivässä on maailman arvostetuimpa nuortenkirjoja. Miksi näin on, en aivan jaksa sitä ymmärtää. Kirja on aika helppoa luettavaa, mutta tarina ei ole mielestäni mitenkään maata järisyttävä.

Päähenkilöinä toimivat Phileas Fogg ja Passepartout (voi luoja, että osaa olla vaikeat nimet) ovat mielestäni aika lailla erilaisia. Fogg on kylmän rauhallinen vaikka minkälaisessa viivästys tilanteessa. Hän on myös hiljainen ja jollain tapaa salaperäinen, koska en saanut kirjan aikana oikein mitään konkreettista irti hänestä.
Passepartout on taas rohkea, ystävällinen, hyväsydämminen ja avoin, ainakin isäntäänsä nähde. Hän tuntee kirjan aikana suurta syyllisyyttä siitä, kun joskus viivästyttää Foggin matkaa tahtomattaan.

Olen myös nähnyt kirjaan perustuvan elokuvan, jonka pääosassa on Jackie Chan. Elokuvaa varten juonta ja henkilöitä on muuteltu aika tavalla, enkä oikein osaa sanoa onko se hyvä vai huono asia.

**½

keskiviikko 5. elokuuta 2009

78. Peter Hoeg - Lumen taju


Kun vilkaisin tämän kirjan takakantta, kiinnostuin heti. Olen aina tykännyt dekkareista ja arvoituksista, joten ajattelin, että hei, tässähän on sadan kirjan ensimmäinen dekkari! Tavallaan oli, mutta oikeastaan ei ollut.

Pieni Esajas -poika tippuu kerrostalon katolta eräänä talvisena päivänä. Esajaksen naapuri ja ystävä 37 -vuotias Smilla Jaspersen alkaa tutkimaan pojan kuolemaa, sillä onnettomuus paikalla on jotain mikä pistää Smillaa silmään: Esajaksen jäljet lumessa. Grönlannissa lapsuutensa viettäneellä Smillalla on lumen taju, ja hän aistii, että tapahtuneessa on jotain pielessä. Pian Smillan tutkimukset leviävät hengenvaarallisiin mittoihin ja ulottuvat Kööpenhaminasta hyiseen Gönlantiin asti.

Lumen tajun lähtökohdat ovat mielestäni hyvinkin mielenkintoiset. Jotenkin alun jälkeen kirja ja kerronta muuttuvat todella oudoiksi ja vaikeaselkoisiksi. Lumen tajussa on mielestäni liikaa henkilöitä ja minulle ainakin jäi epäselväksi kuka kukin oli. Loppuratkaisua kohden kirja jotenkin paranee, mutta vain hieman. Mysteerin ratkaisu on mielestäni harvinaisen mielenkiintoinen, enkä jaksa ymmärtää miten joku on voinut keksiä jotain tollaista. Muuten loppu jäi jotenkin peittoon ainakin minulta, en ehkä tajunnut juttua kunnolla.

*½