torstai 30. heinäkuuta 2009

89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla


Pieni talo preerialla. Mitähän siitä voisi sanoa? No ensinnäkin se oli meidän äitin lempi tv-sarja joskus nuorena. Se puki mut kerran yksiin naamiaisiin Lauraksi. Oli hattu ja kaikkee.

Kirja kertoo Ingallsin perheestä, joka päättää muuttaa preerialle, kauaksi kaikesta sivistyksestä. Siellä he alkavat rakentaa taloa, tapaavat naapureita ja yrittävät selviytyä elämästä intiaanien ympäröimänä.

Muhun tää kirja ei kyllä oikein iskenyt. Jotenkin kerronta oli kauhean yksitoikkoista ja muutenkaan kirjassa ei tapahtunut paljon mitään. Eipä tästä oikein muuta osaa sanoa. En tykänny.

*

lauantai 25. heinäkuuta 2009

12. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja



Kaikkihan luultavasti tietävät mistä Harry Potterit kertovat. Poikavelhosta, jolla on elämää suurempi tehtävä, valittu jo ennen syntymäänsä. Seitsemän osainen kirjasarja seuraa Harryn kouluvuosia Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa, jonka aikana Harry ystävineen joutuu moneen hengenvaaralliseen taisteluun velhomaailman voimakkainta ja pahinta velhoa, Voldemorttia vastaan.

Harry Potterista on tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana maailmanlaajuinen ilmiö seitsemän kirjan ja kuuden tähän mennessä ilmestyneen elokuvan vuoksi. Ja oma tuomioni on tämä: selvästikin paras tähän astisista kirjoista sadan kirjan listalla! Olen tietenkin lukenut nämä kaikki moneen kertaan aiemminkin ja leffatkin katsonut. Potterit vetävät katsojan ja lukijan aivan toiseeen maailmaan, jonka haluaisi uskoa todeksi.







Kirjoista kaksi ensimmäistä on mielestäni huonoimmat: Salaisuuksien Kammio on kirjasarjan heikoin teos vaikkakin siinä on tärkeitä ja huomion arvoisia kohtia ja paljastuksia tulevia osia ja paljastuksia varten. Azkabanin vanki asettaa kirjasarjalla aivan uuden riman: henkilöt kehityyvät, asiat ja tapahtumat käyvät jollain tavalla todellisemmiksi ja henkilökohtaisemmiksi. Tarina saa syvempää ja tärkeämpää merkitystä kun Harryn menneisyys valottuu hieman edesmenneen isän ystävien muodossa.

Feeniksin Kilta taas on sarjan merkittävimpiä teoksia. Siinä paljastuu Harryn menneisyys ja julma kohtalo joka poikaa odottaa.
Puoliverinen prinssi on toinen henkilökohtaisista suosikeistani. Tässä kirjassa mukaan astuu 16 -vuotiaiden nuorten velhojen ja noitien hormonit ja rakkaus, joka tuo mielestäni koko sarjaa rutkasti eteenpäin ja hahmoja paljon maanläheisimmiksi.





Toinen suosikkini ja Potter -saagan viimeinen teos Kuoleman varjellukset, poikkeaakin sitten muista kirjoista aika paljonkin. Nyt tapahtumat eivät enää sijoitu Tylypahkaan, vaan Harry, Ron ja Hermione matkaavat ympäri maata suorittamassa Dumbledoren heille jättämää tehtävää. Kuoleman varjellukset on myös se romaani, jossa itkin kaikista eniten.

Harry Potterit ovat mielestäni sellaisia kirjoja, jotka tulevat nousemaan klassikkokirjoiksi ja pysymään kaikenikäisten suosiossa vielä kauan. Luulen myös, että tulen itse lukemaan nämä vielä moneen kymmeneen kertaan. Yksinkertaisesti loistavia.

*****

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

48. Leo Tolstoi - Sota rauha


Sota ja rauha kertoo 1800 -luvun Venäjästä, ja sodasta ja rauhasta Napoleonin ja keisari Aleksanterin välillä. Se kuvaa myös kolmea eri aatelisperheen elämää tuona aikana, jota siivittävät avioliitot, rakkaus, petokset, sota, rahavaikeudet ja kuolema.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että Sota ja rauha on noin 1300 sivua pitkä. Ja siltä se tuntuukin. Sodasta kertova osio ei jaksa kiinnostaa ja onkin oikeastaan umpitylsää luettavaa, mutta aatelisperheiden elämä onkin sitten jo ok luettavaa tekstiä.

Kirjoitustyylistä sen verran, että on erittäin hankalaa kuin Tolstoin tarinassa on niin monta henkilöä, jotka ovat vielä kaikki jonkinlaisia kreivejä tai ruhtinattaria. Samoista henkilöistä puhutaan myös eri nimillä. Joissakin kohdissa on Nikolai, toisissa kreivi ja joissakin pelkkä Rostov. Vammasta sanoisin minä.

Kirja on kuitenkin harvinaisen tylsää ja pitkäveteistä luettavaa. Suosittelen tätä vain sodasta kiinnostuneille.

perjantai 17. heinäkuuta 2009

71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä


Tästä Jules Vernen klassikko kirjasta on tehty monia elokuvia. Enkä todellakaan ihmettele; vaikka tarina ei juurikaan ole minun tyyliseni, oli se silti miellyttävä lukea. Kerronta on sujuvaa, ja henkilöt monipuolisia.

Kirja kertoo miehestä, Phileas Fogg, joka lyö vetoa tovereidensa kanssa siitä, että voiko hän kiertää maailman 80:nessä päivässä. Muita henkilöitä kirjassa ovat ranskalainen Passepartout, Foggin juuri palkattu palvelija. Hän on hirveän notkea, vähän ajattelematon ja lojaali. Kirjassa esiintyy myös salapoliisi Fix, sekä intialainen Aouda.

Fogg on kauhean tarkka ja jämpti. Hän on aina ajallaan eikä järkyty (ainakaan ulkoisesti) juuri mistään. Hän oli ehkä jotenkin epäuskottava hahmo.

Kirjaa oli hassu lukea, koska se on kirjoitettu 1800-luvulla, matkustus tapahtui pääosin laivoilla, junilla ja hevosrattailla. Nykypäivänä sama matka varmasti menisi todella lyhyessä ajassa, meillä on lentokoneita ja rautateitä menee vaikka missä ja...

Kaikn kaikkiaan kirja oli hyvä, olisin varmasti pari vuotta aikaisemmin pitänyt siitä enemmän.

***½

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

81. Eino Leino - Helkavirsiä


Luulin, että runojen lukeminen olisi äärettömän vaikeaa. Ei se niin kamalan vaikeaa ollutkaan, mutta vaati hirveästi keskittymistä. Lukemista vaikeutti huomattavasti se, että Eino Leino on kirjoittanut nämä runot 1900-luvun alussa, ja kieli on ''vanhaa''. Milloinkohan suomen kieli kehittyy niin pitkälle, että noita ei voida enää pelkistään lukea, vaan ne pitää ensin kääntää?

Helkavirsiä-sarja yllätti minut positiivisesti. Sen runot kertovat kaikki tarinaa vanhasta Suomesta ja sen perinteistä. Jotkin kohdat olivat aivan kuin tästä päivästä, ja se todistaa yhden seikan: ihmisluonto ei koskaan muutu.

Lukiessani kiinnitin paljon huomiota useasti esiintyviin sanoihin, joita olivat mm. jumala, maammo, taatto, ukko, äijö, impi, neito... Runoissa mainittiin Jumala, mutta myös Maa-jumala, ynnä muita jumalia, jotka on luonnosta otettu.

Suomen historia ja perinteet ovat mielestäni hyvin mielenkiintoisia. Suomalaisten pitäisi olla kiinnostuneempia kulttuuristaan.

****

tiistai 7. heinäkuuta 2009

75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva


Dorian Grayn muotokuva on romaani siitä, kuinka ihminen turmeltuu syntiensä takia. Se on kirjoitettu aika runollisesti, johtuen varmaan siitä, että Wilde oli ennen kirjan kirjoittamista kirjoittanut näytelmiä ja runoja. Tämä kirja onkin Wilden ainoa romaani.

Tarina alkaa siitä, kun muuan taiteilija, Basil Hallward, on maalamassa Dorian Grayn muotokuvaa. Dorian Gray on nuori, komea ja siloposkinen mies. Eräänä päivänä Hallwardin hyvä ystävä Lordi Henry Wotton vaatii saada tutustua kauniin muotokuvan malliin.

Lordi Henry on hyvin kyyninen ja pohdiskeleva ihminen. Hän päästelee suustaan kummaksuttaiva asioita ihan vain siitä ilosta, että saa nähdä ihmisten reaktiot. Puhuessaan Dorian Grayn kanssa hän saa nuoren Dorianin haluamaan ikuista nuoruutta.

Kun taulu valmistuu, Dorian masentuu siitä, että taulu saa aina olla nuori, mutta hän ei. Niinpä hän lausuu kohtalokkaan rukouksen, josta johtuen taulussa alkaa näkymään hänen sielunsa rappio. Ulkoisesti Dorian siis pysyy aina nuorena, ja hänen tekemänsä erheet kuvastuvat tauluun.

Tarina nuoren Dorian Grayn elämästä 1800-luvulla on aika mielenkiintoinen. Se käynnistyi melko hitaasti ja siinä oli aika paljon turhaa höttöä seassa. Wilden kirjoitustyyli on hiukan ihmisen perusluonnetta halveksiva, mutta se juuri on kirjassa pointti. Kuinka ihminen voikaan olla niin tyhmä ja ajattelematon?

**½

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie


Juoksuhaudantie on romaani suomalaisesta miehestä, joka kaikkensa antaneena turvautuu nyrkkiin ja menettää sen seurauksena perheensä.

Kirjassa kuvataan monen eri ihmisen elämää, jotka jossain vaiheessa kietoutuvat jotenkin kirjan päähenkilön, Matti Virtasen ympärille. Kaikki ihmiset kirjassa ovat erilaisia, heillä on eri arvot ja tavoitteet.

Matti Virtanen menetti perheensä, koska turvautui nyrkkiin. Tämän jälkeen hän keksii, että ehkä hän saa perheensä takaisin, jos hän ostaa heille talon.

Helena ja Sini olivat Matin perhe. Helena ei jaksanut miehensä miellyttämisen halua, ja sitä, että hän ei tehnyt muuta kuin ollut kotona hoitamassa asioita. Sini oli aivan pieni tyttö, joka ei juurikaan ymmärtänyt mitään ympärillä tapahtuvista asioista.

Matin perheen lisäksi kirjassa oli myös muuan poliisi, tupakkaa vihaava pariskunta, kiinteistövälittäjä, sekä vanha ukkeli.

Hotakainen on osannut kirjoittaa loistavasti, käyttäen eri henkilöiden kohdalla hieman erilaisia ''puhetyylejä'', mikä saa henkilöt tuntumaan itseltään. Hotakainen on erityisesti onnistunut Matin kuvaamisessa. Kuten kirjassa sanotaan: "Muistivihkon kirjoittanut mies ei ole perinteinen hullu, hän haluaa vain perheensä takaisin."

Kirja oli ihan mukava lukukokemus, ei kauhean tylsä ja juoni oli hyvä.

***½

lauantai 4. heinäkuuta 2009

80. William Shakespeare - Hamlet

En ole kauhea näytelmien ystävä, minusta on vaikea lukea vain repliikkejä, kun kaikki jätetään lukijan kuvitettavaksi.

Hamlet kertoo siitä, kun Hamletin isä, kuningas kuolee. Hänen veljensä menee naimisiin hänen entisen vaimonsa kanssa. Hamlet kohtaa isänsä aaveena, ja aave kertoo Hamletille, että kuka hänet murhasi.

Hamlet heittäytyy kirjassa hulluksi ja kirja kuluu kaikkien osapuolien punoessa juoniaan.

Kirja oli mielestäni aika tylsä. Se olisi varmaan parempi näytelmänä katsoa, kuin lukea kirjasta.

*

torstai 2. heinäkuuta 2009

49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa


Mauri Kunnaksen Koiramäen talossa on lastenkuvakirja, joka kertoo 1800 -luvun arkielämästä käyttäen koiraperhettä esimerkkinä. Siinä kerrotaan esim. heinätöistä ja vaatteiden valmistuksesta. Koiramäen talossa on hyvin opettavainen kirja lapsille. He ymmärtävät ehkä paremmin tuon ajan asioita söpöjen koirien ja kuvien kautta kerrottuna.

Mauri Kunnas on muutenkin tunnettu opettavaisista tarinoista. Hän on tehnyt muun muassa Koirien Kalevalan, jonka meikäläinenkin on nähnyt joskus näytelmänä. Oma henkilökohtainen suosikkini on kuitenkin Tassulan tarinoita -sarja, joka on aidosti hauska, vähän vanhemmankin lukijan mielestä.

Koiramäen talossa iskee kyllä ehkä vähän enemmän nuorempiin lukijoihin. Mutta ihan ok oli.

**½

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

5. Väinö Linna - Täällä Pohjan tähden alla 1-3


Täällä Pohjantähden alla on kolmiosainen romaanisarja, joka kattaa vuodet 1880 -luvusta 1950 -luvulle. Se kertoo suomalaisesta torppariperheestä, ja kertoo Koskelan perheen elämänvaiheet kolmen sukupolven ajalta.

Juonta en nyt jaksa alkaa sen tarkemmin selittämään, mutta kirja kertoo Koskelan perheestä; ensin isä Jussista, sitten tämän vanhimmasta pojasta Akselista (sivuten myös kahta muuta veljeä) ja Akselin jälkeen tämän pojista. Perhe kokee iloa ja surua noiden seitsemänkymmenen vuoden aikana mitä kirjassa kuvataan. Täällä Pohjantähden alla kuvaa senaikaisia yhteiskunnallisia muutoksia (sodat, sosialismi, itsenäistyminen yms.) tavallisen perheen näkökulmasta.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että tämä lukukokemus yllätti minut täysin. Valmistauduin siihen, että se olisi joku sotaa kuvaava äärimmäisen tylsä romaani, josta vain meidän iskän kaltaiset ihmiset pitäisivät. Mutta ei. Täähän oli oikeesti tosi hyvä! Vaikka tarina on fiktiivinen, tulee sellainen tunne kuin näin olisi oikein voinut käydäkin.

Ensimmäisessä osassa tutustuttiin Koskelan perheeseen, tuttaviin ja ympäristöön. Pikkuhiljaa mukaan tulivat työväenliike ja kapinat sekä Akselin romanttiset kuviot. Ensimmäinen osa tuntui varsinkin alussa hyvin tylsältä, mutta loppua kohden se parani huomattavasti. Kieli tuntui jotenkin vanhalta ja muutenkin kerronta tylli oli mielestäni sekalainen ja hieman vaikeasti ymmärrettävä. Henkilöitä oli myöskin niin paljon, että aika ajoin oli vaikea pysyä perässä kuka oli kuka.

Toinen osa on näistä kolmesta ehdottomasti paras. Kerrontatyyli ja kirjoitus on kehittynyt ja kirja on paljon selkokielisempi. Toisessa osassa on myös paljon enemmän toiminta kuin ensimmäisessä. Hienoa tässä mielestäni oli se, että vaikka toisessa osassa Akseli, Aleksi ja Aku joutuvatkin sotaan, ei kirja keskity pelkästään siihen. Aika ajoin palataan takaisin Pentikulmaan (sain vasta tässä osassa tietää, että Pentikulma oli sen kylän nimi jossa Koskelat asu) katsomaan mitä kotiväelle kuuluu. Ja täytyy kyllä myöntää, kun Aleksi ja Aku ammuttiin, itkin kyllä ihan kunnolla.

Kolmannessa osassa Akseli joutuu sopeutumaan elämään sodan jälkeen niin sanottuna "yhteiskunnan hylkiönä". Kirjan aikana Akselin nyt jo isojen lapsien sielunelämää ja ajatuksia valotetaan myös hieman enemmän. Kun toisessa osassa katsellaan vähän muutakin maailmaa, kolmannessa palataan taas ykkösen tapaa kotiin Pentinkulmalle ja normaaliin päiväjärjestykseen.

Tämän selityksen pointtina oli kuitenkin se, että ennakkoluuloistani huolimatta huomasin minkä vuoksi Täällä Pohjatähden alla on klassikko ja siten todellakin ansainnut paikkansa viidennellä sijalla tällä listalla. Fiktiivinen tarina tuntuu niin todenmukaiselta ja luultavasti onkin aika lailla tuota aikaa hyvin kuvaava.

Aika ajoin allekirjoittaneelta meni kyllä sodat ja historialliset yksityiskohdat (jotka kyllä kasilla tuli ysin arvoisesti suoritettua) sekaisin, jolloin tuli tehtyä pientä aivotyöskentelyä asian tiimoilta. Luulisin kyllä, että jos kohta lukisin kirjan uudelleen, ymmärtäisin sen paremmin ja löytäisin uusia ulottuvuuksia. Mutta en kyllä nyt ihan heti taida jaksaa.

Mielipiteeni on siis tämä: aika loistava. Kyllä tätä täytyy suositella aika lailla kaikille. Tähän mennessä paras lukemani kirja tältä listalta.
*****